Olin pitkäst aikaa koulussa ja koko kolupäivän ajan mun kädet vaa täris oli muutenki huono olo sit sain hetkeks ajatukset muualle juttelemal muun uuden luokan luokkalaisenkaa ja sit ku menin takas hommiin nii rupes kädet taas tärisee mä en tiiä mikä mul on mut mä en tykkää täst yhtään..

Mun rakas on ollu kiree eilisest lähtien ja tänää se ärsyynty aika pahasti..
mä yritin vaa pelleillä ja pitää hauskaa kumul oli aikasemmin nii huono olo..
yritin piristää vaa itteeni. Ja se aluks toimiki mut kait en osaa lopettaa ajoissa ku sain sen vaa suuttumaa. Tuntuu pahalt ennen ku me lähettii nii se ärsyynty sillonki muhun.. miks en tee mitää oikein.. satutan ja ärsytän vaa kaikkii jota rakastan.. miks en osaa olla kunnollinen?

Pakotan itseni syömään ei ole nälkä mutta on syötävä. Minulla on useamman päivän ajan ollut pää kipeä lääkkeet ei auta nukkuminen ei auta. On paha olo oksettaa kun syön. Illalla on vaikea olla itkemättä stressaa niin helvetisti.

Kiellän sen tapahtuneen yritän unohtaa sillä aina kunajattelen olen liian lähellä reunaa ja minähän lupasin sinulle etten tee mitään. Muistatko kun sammuit kiasmalle? Nukuit mun sylissä monta tuntii. Mul oli hirvee kusihätä ja jalka oli puutunu nii etten pystyny liikuttaa sitä ja silti istuin siinä vahtimassa kunnes tuli selvä ihminen paikalle? Muistakko ku sun mutsis oli vihanen mulle ja huus mulle ku oli peloissaan ku olin ottanu sut mukaa johonki juttuun? Muistatko ku sillo sanoin sille et mä en anna kenenkää koskeekkaa suhun ja et suojelisin sua mun hengellä? Mä tarkotin sitä.. en halua satuttaa ketään en ikinä, en enää. Tein virheen ja kärsin nyt seurauksista.
         Istun kotona poistin yli 300 kaveria facebookista. En ole nähnyt kavereita moneen viikkoon en vain halua enää satuttaa ketään. Siksi pysyn kotona enkä näe kavereita en halua satuttaa enää yhtään ketään. Se oli suuri virhe. Olen aina piiloutunut muiden varjoon paeten sitä mitä itse olen tehnyt. En ole koskaan ottanut koko vastuuta itselleni jolloin en ole myöskään kärsinyt seurauksista kunnolla. Siksi nyt suljen itseni maailmalta ja kärsin ilman kavereita. Tästä hetkestä Assemblyihin ja Assemblyjen jälkeen taas seuraaviin assemblyihin välttelen ihmisiä. En tule enää kamppiin jottei sinulle tule huono olo en tule sinne ellei ole pakko ja jos tulen niin tulen nopeasti ja katoan yhtä nopeasti en aijo moikata ihmisiä ellei ole pakko. En vain jaksa enää elää pelossa että satuttaisin taas jotakin minulle tärkeää. Taino on yksi jota pelkään satuttavani on joona mutta muita ei enää ole en halua. En pysty antamaan anteeksi itselleni en ainakaan pitkään aikaan. Sinähän tiedät etten ole antanut anteeksi sitä mitä tein roopelle.. ja siitähän on jo puoltoist vuotta joten miten pystyisin antamaan anteeksi tätä?
         En halua selitellä enään en halua sanoa yhtäkään tekosyytä joten pysyin hiljaa. Myönnän että tein sen. Ja pyydän anteeksi vaikket antaisikaan.

Olo on tyhjä.
Tuuntuu oudolta.
Olenko edes olemassa tässä todellisuudessa?
Onko todellisuutta olemassa?
Väsyttää.
En saa sitä ennen kuin hän sen on tehnyt.
Mikä on nimesi?
Onko tämä mahdollista?
Todellisuus ei ole enää mitään.
Todellisuus on valhetta.
Tunnen itseni niin sekavaksi.
Mitä tämä on?
Oletko sinä olemassa?
Onko hän oikea?
Haluamme mennä nukkumaan.
Haluaisin tietää onko mikään totta.
Mikä tämä tunne on?
Mitä tapahtuu?
Maailma muuttuu..
Se pimenee..
Tämä pimeys tuntuu..
mukavalta?

BF but For how long?

Miksi? Olo tuntuu oudolta. Sanoit että nähään tällä viikolla mutta nyt on jo lauantai.. uskoin sinua muttet tehnyt mitä sanoit.. ei, en ole vihainen. sinulle tämä voi tuntua pieneltä asialta mutta minulle tämä on jotain suurta. Toisaalta pärjään hyvin ilmankin tyhjiä lupauksiasi minulla on elämä ja jos et halua olla osa sitä niin se käy minulle vaikka tahtoisin sinut siihen. Ei kai sille mitään voi.. olen kait herkkä ihminen vaikka yritänkin olla jotain muuta mutta vaikka kuinkayritänkin en voi sille mitään olen mustasukkainen siitä mitämsinulla on ja pelkään menettäväni sinut. Haluan olla sinulle hyvä ja kaikille muillekkin mutta eniten sinulle olethan pisin kaverini mutta siltikin vaikka sanot muuta tuntuu siltä että yläasteen jälkeen päivä päivältä erkaannumme enemmän ja enemmän niinkuin nana ja shoji.. en haluaisi että meille käy samoin.. olen kertonut sinulle että olen joskus ollut ihastunut sinuun mutta totuus on että.. rakastan sinua.

Missä syy?

Sattuu ja tyhjä olo.

Väsyttää muttei väsytä. 

Ahdistaa mutta missä syy?

Kaikki on paremmin kuin koskaan ja silti tuntuu tältä? 

Valehtelen taas kaikki on hyvin, vain jottei minulta kysyttäisi mikä on.

En pysty vastaamaan en ole koskaan pystynyt. En jaksa sitä samaa kyselyä niin kuin aina. En jaksa kysymyksiä joihin en pysty vastaamaan. En vain jaksa.. Sattuu hengittää, tuntuu kuin joku painaisi keuhkojani kasaan eikä kurkussani oleva oksettava palanen auta asiaan yhtään. Mistä tämä johtuu? En tiedä, ehkä menen vain nukkumaan.. Jos siis saan unta..