torstai 9. huhtikuuta 2015
Syy miks mä kirjotan tänne on se et mä oon aina se joika kuuntelee ku muilla on huolii mä oon se joka pysyy hiljaa ja sanoo et kaikki on okei. totuus on se et munki pitää saada puhuu joskus mäki tartten kuuntelijaa mut.. ei mul oo ketää joka kuuntelis. jos alotan puhumisen ihmiset häiriintyy. Mulle on sanottu et harva ihminen osaa kuunnella muita ja se on hyvä juttu et mä osaan kuunnella se on harvinaista ja et mä oon hyvä siin se tekee musta semmosen ihmisen johon voi luottaa. Mut mäkin tartten tukea mä haluun puhua vaikken osaakkaan.
tiistai 24. maaliskuuta 2015
Kun on kasvanut talossa missä mies aina huutaa.
Kun on joutunut kuunnella 9vuotta päivästä toiseen huutoa eriasioista.
Kun on tottunut liikkumaan omassa ktonaan kuin luolassa jossa karhu nukkuu.
Kun on nähnyt perhe väkivaltaa ja ollut siinä veren ja kyynelten keskellä.
Siitä tulee traumoja.
Jonka takia pienestäkin äänen nostamisesta tiuskauksen muodossa saattaa kyyneleet alkaa valua.
Jonka takia ei pysty nähdä ihmisiä jotka on tärkeitä vuotamassa verta ilman että meinaa pyörtyä.
Jonka takia känniset mihet vähänkin viittuuntuneine on pelottavia eikä meinaa pystyä kävelemäänkään niideon ohi.
Jonka takia menee lukkoon kun joku yrittää puhua vähänkin tiukemmalla sävyllä.
Olen hauras vaikken näytä siltä.
kohtele minua varoen.
Kun on joutunut kuunnella 9vuotta päivästä toiseen huutoa eriasioista.
Kun on tottunut liikkumaan omassa ktonaan kuin luolassa jossa karhu nukkuu.
Kun on nähnyt perhe väkivaltaa ja ollut siinä veren ja kyynelten keskellä.
Siitä tulee traumoja.
Jonka takia pienestäkin äänen nostamisesta tiuskauksen muodossa saattaa kyyneleet alkaa valua.
Jonka takia ei pysty nähdä ihmisiä jotka on tärkeitä vuotamassa verta ilman että meinaa pyörtyä.
Jonka takia känniset mihet vähänkin viittuuntuneine on pelottavia eikä meinaa pystyä kävelemäänkään niideon ohi.
Jonka takia menee lukkoon kun joku yrittää puhua vähänkin tiukemmalla sävyllä.
Olen hauras vaikken näytä siltä.
kohtele minua varoen.
sunnuntai 1. maaliskuuta 2015
Viikonloppu meni ihan hyvin varsinki perjantai vaikka käsi meniki paskaks yytä en tiiä/muista :D näin paljon mahtavii ihmisii ja oli hyvä olla ulkona pitkäst aikaa :) mutta nyt sitte kivi seinä suoraa päin naamaa päätin mun koiran lopetuspäivän jos se ei kärsi sitä ennen... oon itkeny tänään mut mä pärjään oon oppinu käsittelee tunteet paremmin ku vuosii sitte. nyt mä kestän oon ilonen et oon pystyny lopettaa viiltelyn paniikki/ ahistus kohtaustakaa ei oo tullu sitte viimevuoden vapun joten must tuntuu et mä oon parantumaan päin tartten vaan enemmä ulkoiluu ja muutenki himast poistumista. tarviin kavereit ._.
perjantai 20. helmikuuta 2015
tiistai 27. tammikuuta 2015
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

