paljon kuolemaa niin lyhyessä ajassa, mikään ei ole mennyt suunnitelmien mukaisesti, mut
loppupeleissä asiat tuntuu loksahtavan taas kohdallen.
tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista.
uus vuos tekee tulojaan ja vihdoin tuntuu siltä että voin vihdoin alottaa kokonaan puhtaalta pöydältä asiat tuntuu vihdoin oikealta. toivottavasti tää ei pääty vielä pitkään aikaan

Tein sen taas.
Lopettaminen on vain niin vaikeeta.
Ahdistus voimistuu päiväpäivältä.
En taaskaan pysty syömään enkä nukkumaan.
Nestemäiset ruuat menee alas mutta en tunne nälkää joten miksi syödä jos ei ole nälkä?
Reiteen sattuu.
Miten voin olla näin heikko?
Sorruin ja nyt kaduttaa miksi olen näin typerä?

Mä itken..
Mä pystyn taas itkemään.
Se kuulostaa pikku jutulta mutta
Mulle se kn iso juttu.
Se tarkottaa sitä että mulla menee paremmin. Vaikka mua ahistaakin enkä saa nukuttuu kunnolla enkä syötyy se et mä itken on jotakn mihin en oo kyenny aikoihin ilman minkäänlaisa kohtauksia.
uleensä mun tila on menny ylös ja alas sitä mukaan kun mulla on ollu joku. Sillon mun tila on koholla ja sitten kun mut jätetään vajoon pohjalle. Nyt kun mulla ei vieläkään oo ketään ja pystyn itkemään ilman mitään kohtauksia on outoa. Mulla ei oo ketään mun paras kaveri asuu kaukana ja vietän suurimman osan ajasta yksin tekemättä mitään ja silti. Mä pystyn itkemään. Nyt te kuvittelette et tää johtuu lääkkeistä mut se on vaan osa syy koska mä tiedän ettei noi lääkkeet oikeastaan vaikuta muhun samallailla kaikki menee olin lääkkeillä tai ilman. Mutta tänään sain mun ensimmäisen tatuoinnin. Se ja tää aika mitä oon kuluttanu sängynpohjassa miettien on suurin syy miks pystyn taas itkemään.  En oikeen osaa selittää muuten kun siten että ennen tätä mun romahdusta mä aina yritin liikaa, mikä sai mut fyysisesti ja henkisesti uuvuksiin. Ennen, kun mulla oli romahdus piste makasin sängyssä ja käytin sen vähäisen energian vääriin ajatuksiin mikä sai mut vielä pahempaan kuntoon vaikka sillon mulla oli helpompaa kuin nytten. Nykyään oon tän osastohoidon jälkeen ruvennu miettimään uudelta kantilta koko maailmaa. Oon tutustunu itteeni paremmim esim. Nyt tiedän miks väsyn jos yritän olla isossa porukassa monta päivää putkeen se johtuu siitä et oon introvertti. Mä viihdyn yksin tai hyvin pienessä porukassa missä ei tarvii tehdä mitään. Vaikka mä nautinkin ajoittain isossa porukassa olemisesta niin ei se oo mun juttu. Tähän asti oon syyttäny itteeni kaikesta mutten koskaan oo oikeastaan myöntäny niitä omia virheitä en oo päässy siihen tilaan että oisin voinu antaa itelleni anteeksi ja oppia niistä. Mutta pikkuhiljaa tässä yksinäisyydessä oppii ajattelemaan uudelleen paremmin kaikkea jolloin myös oppii reagoimaan uudella tavalla. Mä en oo kunnossa mä  myönnän mä tuun romahtaa vielä moneen kertaan mutta tärkeintä on et aina ku romahdan nousen ylös voimakkaampana.
Kaiken tän sekavan tekstin keskellä kyyneleet valuu poskillani tälläkertaa helpotuksesta sillä aikaa kun kirjotin tätä surjn ja ahdistuksen kyyneleet on vaihtunu helpotuksen kyyneliin ja tähän on varmaan hyvä lopettaa ja koittaa mennä nukkumaan.

Oona on anoo mil on enää mulle väliä. Mä en enää jaksa keskittyy mihinkää muuhun kun oonaan.
Mä oon rakastanu sitä siit päiväst asti ku näin sen ekan kerran 31.7.14
Päibä päivältä tajuun kui tärkee se on mulle.
Päivä päivältä rakastan sitä vaan enemmän.
Aina ku oon tutustunu johonki uuteen ihmiseen oon sanonu et se on mun unelmien nainen. Oon sanonu et rakastan sitä. Oon sanonu kui upee ihminen se on. Ja sanonu kii kaunis se on. Usein kuulen ku ihmiset sanoo "onhan se iha hyvän näkönen"  ihan ku oona ei ois mitenkää erikoinen mutta mun silmissä oona on upein nainen jonka oon koskaa tavannu. mä rakastan sitä naista koko mun sydämmellä.

Oon nyt ollu perjantaist lähtien kotona ja ei hyvältä näytä.

Ruokahalu on sama kuin ennen osastohoitoa. Nukkuminen vähenee päivä päivältä. Lääkkeistä ei tunnu olevan muuta hyötyy ku se et oon enemmä neutraali sanoisin pikkuhiljaa jo hiukan kyyninen omaa elämääni kohtaan. Mä oon tullu siihen pisteeseen että mun on aika luovuttaa kaikki mennyt kokonaan ja antaa vaan olla. Liian pitkään mä oon eläny menneessä aina jollakin tapaa. Mun on vihdoin aika unohtaa. Aloittaa alusta. 

Living breathing for a single moment We've left everything we had being Time to roll brothers out and over Nothing to lose, nothing but time

Build your walls Fortify..

osastohoito päätty vaikken oo viel valmis pää tuntuu räjähtävän en tiedä pytynkkö tähän huomenna tuskin tulen nousemaan ottamaan edes lääkkeitä mitä minule määrättiin osastohoidon yhteydessä

juon kaljaa ja se helpottaa jotain mihin purkaa tätä ahdistusta
en halua kumminkaan satuttaa itteäni
en sitten tiedä kumpi on parempi vaihtoehto?
juonko itseni hegiltä vai jatkanko viiltelyä ja toivon etten osu valtimoon?
en tiedä kummassa on suurempi riski se että maksa pettää vai se että osun vahingossa valtimon tai jään auton alle huolimattomuuttani?
noh ne nyt päätti että olen koti kelpoinen vaikka sain paniikkiokohtauksen kesken hoitosuunnitelman.
nää on niin näitä peijaksen toimenpiteitä.
himottaa kovasti tehdä jotain mutta pelko tikkaamisesta iskee kovaan
olen jo ahdistukseeni ottanut ketipinoria 125mg eikä tunnu missään
alkoholikin auttaa enemmän kun nää lääkkeet
pää rähäjtää
en oikeasti jaksa enän mutta on pakko
muiden vuoksi..
keikki mitä teen on jonkun muun kuin itseni hyväksi.

vaikka mun pitäis tehä tää itteni vuoksi
silti teen tämän kaiken vain muiden hyväksi
niiden hyväksi jotka on mulle tärkeitä
vähät välitän ittestäni kuha muilla on hyvä olla.
se on tärkeintä.

Ahistaa.
Älä anna ahistukselle valtaa.
Pelottaa.
Älä anna pelolle aikaa.