näin se joskus vaa menee..

When the story begins
We were just a friends
eleven years old
In forth grade
When i moved here
You ware my only friend
Then i start to like you
And you felt the same way
And suddenly you asked me
If i want to be your girlfriend
I was happy
and i said yes
Then i just stop
Without reason
I broke up whit you
Three years went by
I didn't say you a word
Then you start to speak to me
In facebook
You ware drunk
You said "you deserve a kiss."
"I am going to give you a big kiss tomorrow cause you deserve it"
So we were going to meet next day at 12 a.m.
You were having a hang over
It was funny and cute
You didn't give me that kiss
But that wasn't a problem
Not at all
Later that day you came my door
We were just talking
When you were leaving i almost closed my door when you said "wait I almost forgot something" then you came close to me and you kissed me
For that moment I was paralyzed
That was one of my best days in my 15yers old life again you were my boyfriend
And now after 10 months we have faced many problems together drugs, cheating, robbery and many more down hills and now we are engaged this same boy who was my first boyfriend is now my fiance.
But nothing is perfect after sunrise its always a sun set. Nothing last forever. So now when we were in a relationship 1 year and 3 months i ended it. Cause it wasn't working i was trying to get it work again but it wasn't working it's  just... Day after day i tryed. I'm not saying that i don't love him anymore cause i do. I still love him alot! Our thing just wasn't working anymore. And when i left him it hurt me too i was crying 24 days and second day after i left him i cut my self i burned my self and i were drinking rommi.. So it hurt me too so am i a bitch? Or was i just facing the reality?
2007 | 11.8.12-21.6.13-11.10.13|
It's my life!

Vanha trauma iskee.

Kun olin 1-2 luokalla mulle sattu vakivaltanen kohtaus. Ei mua satutettu tai muitakaa "ulkopuolosia" vaan 2 aikuista kännissä rupes tappelemaan. Oltiin siis veljenkaa kaverilla yötä jonka vanhemmat tuli kännisinä kotiin. Ennen ku ne oli tullu muistan ku me pelleiltii tän kaverin huoneessa tietokoneen äänitys ohjelmalla. Kaveri esitti uutisia ku minä ja mun veli tehtii epäilyttäviä tausta ääniä. Sitte mä en muista oliks tää ennen vai jälkeen sen tapahtuman mut muistan ku istuin siin rapussa (kerrostalossa ku asuivat) ja katoin ku tän kaverin äiti sano ei hätää me ollaa vaa juotu. Kummiski ne tuli kotiin aluks kaikki oli ihan okei ja yhtäkkii istuin hysteerisen kaverin vieressä ja sen verisen äitin vieressä. Muistan ku istuttii sängyllä jossa aijemmin valkoiset lakanat oli nyt punaiset verestä. Muistan sen ku mun veli oli menny rappuun. En muista ääniä en muista mitään muuta nään vain pätkiä. Mutta asiaan tänä vuonna oon huomannu et mulle on jääny tosta kokemuksesta traumat. Ekal kerral mun ex ja minä oltii oltu juomassa sitte mentii tän jätkä himaan kun seillä meni hermot en muista siitäkää paljoo mitää muutaku sen et se rupes hakkaamaan tuolilla ollutta kypärää. Muistan ku istuin sillo kyykyssä mahdollisimman kaukana ja itkin.. Eli mulle on jääny trauma agressiivisesista kännissä olevista miehistä ja nyt tänään huomasin et mulle on jääny toisellainenki trauma siitä.. Tänään siis mulle tooooooosi tärkee ihminen kolautti päänsä metalli tankoon. Nooh aluks me naurettiiki ja kaveri meni pesee suihkun alle päänsä ja sit ku katoin sitä haavaa vaikka se oliki n. 3cm pitunen ja kaveri oli kunnossa mun aivot ei kestäny mulle tuli flash backkinä sen mun kaverin äidin veriset kasvot. Mua alko pyörryttää ja lähin siit vessast olkkariin mul alko sumenee silmissä ja mun korvat meni lukkoon mulla pyöripäässä. Vasta ku mentii tän kaverinkaa bussi pysäkeille päin josta tän kaverin äiti tuli hakemaan nii mulla alko selvetä pää. Sitte ku olin hyvästelly tän pojan lähin kävelemää kotii kohti ja tajusin mistä tää johtu. Trauma.

ongelmia, pelottaa.

Mikä mussa on mietin miten pääsisin sairaalaan, mietin miten pääsisin sinne. Mä tykkään kivusta mä tykkään hoitaa haavat jotka tein mä tykkään olla sairas et voin hoitaa ne kuuntoon ja sairastuu uudestaan. Mä oon psyykkisesti sairas haluun hoitaa sen mut sit tavallaa en. Mä ajatelen miten voisin satuttaa itteeni. Tää ei oo huomion hakuu eikä avun pyyntö tää on vaa mun pään sisältöö. Mä mä tarviin apuu mut en haluu sisitä  mä tärisen pelosta. Et mä joku päivä meen liian pitkälle mul on jo valmiiks paljon arpia rystyset kipeet sun muut se miks mul on nilkat paskana ei johdu vanhoist nyrjähdyksist vaa katoltt alas hyppimiselt se miks en uskalla  sukeltaa edes  4metrii johtuu pelosta et yritän taas sil itaval itsemurhaa se miks mul on korkeenpaikan kammo johtuu siitä et oon meinannu hypätä korkeen parkkihallin katolta. Se miks pelkään et autot tai junat ajaa päälle johtuu siitä ett oon meinannu hypätä metron alle. Mut joka kerta jotain on tapahtunu etten oo tehny sitä. Nyt mua pelottaa en haluu tappaa itteeni...

Pinkkiä täynnä maailma..

Huomenna on siis roosanauhapäiväja mulle tosi tärkeen ihmisen kuolemasta 226 päivää :'( huomenna on tarkotus mennä hautausmaalle ja ostaa vuoden 2013 roosanauha... vähän pelottaa kun en siellä oo vielä käynyt ja pelkään että todellisuus hyökkää yhtäkkiä vielä kun se tuntuu vaan unelta.. noh huomiseen..