Olo on tyhjä.
Tuuntuu oudolta.
Olenko edes olemassa tässä todellisuudessa?
Onko todellisuutta olemassa?
Väsyttää.
En saa sitä ennen kuin hän sen on tehnyt.
Mikä on nimesi?
Onko tämä mahdollista?
Todellisuus ei ole enää mitään.
Todellisuus on valhetta.
Tunnen itseni niin sekavaksi.
Mitä tämä on?
Oletko sinä olemassa?
Onko hän oikea?
Haluamme mennä nukkumaan.
Haluaisin tietää onko mikään totta.
Mikä tämä tunne on?
Mitä tapahtuu?
Maailma muuttuu..
Se pimenee..
Tämä pimeys tuntuu..
mukavalta?

BF but For how long?

Miksi? Olo tuntuu oudolta. Sanoit että nähään tällä viikolla mutta nyt on jo lauantai.. uskoin sinua muttet tehnyt mitä sanoit.. ei, en ole vihainen. sinulle tämä voi tuntua pieneltä asialta mutta minulle tämä on jotain suurta. Toisaalta pärjään hyvin ilmankin tyhjiä lupauksiasi minulla on elämä ja jos et halua olla osa sitä niin se käy minulle vaikka tahtoisin sinut siihen. Ei kai sille mitään voi.. olen kait herkkä ihminen vaikka yritänkin olla jotain muuta mutta vaikka kuinkayritänkin en voi sille mitään olen mustasukkainen siitä mitämsinulla on ja pelkään menettäväni sinut. Haluan olla sinulle hyvä ja kaikille muillekkin mutta eniten sinulle olethan pisin kaverini mutta siltikin vaikka sanot muuta tuntuu siltä että yläasteen jälkeen päivä päivältä erkaannumme enemmän ja enemmän niinkuin nana ja shoji.. en haluaisi että meille käy samoin.. olen kertonut sinulle että olen joskus ollut ihastunut sinuun mutta totuus on että.. rakastan sinua.

Missä syy?

Sattuu ja tyhjä olo.

Väsyttää muttei väsytä. 

Ahdistaa mutta missä syy?

Kaikki on paremmin kuin koskaan ja silti tuntuu tältä? 

Valehtelen taas kaikki on hyvin, vain jottei minulta kysyttäisi mikä on.

En pysty vastaamaan en ole koskaan pystynyt. En jaksa sitä samaa kyselyä niin kuin aina. En jaksa kysymyksiä joihin en pysty vastaamaan. En vain jaksa.. Sattuu hengittää, tuntuu kuin joku painaisi keuhkojani kasaan eikä kurkussani oleva oksettava palanen auta asiaan yhtään. Mistä tämä johtuu? En tiedä, ehkä menen vain nukkumaan.. Jos siis saan unta..

Moni valittaa että sadepäivät ovat kamalia. Mutta ne jotka näin sanoo ei vain näe pintaa syvemmälle. Kyllä minä itsekkin valittelen välillä sadepäivien synkkyyttä mutta kun tarpeeksi kauan katsoo voi jo huomata kuinka kauniilta valuvat vesipisarat ikkunalla näyttää. Tai kuinka kauniilta kuulostaa kun veIpisarat iskeytyvät joko pelti kattoon tai asfalttiin tai moni ri kuule sitä ihanaa tuulen huminaa puiden oksista. Moni ei myöskään ajattele että kuinka virkistävältä sadepisarat kasvoilla tuntuvat vaan suurin osa tuntee sen kylmyyden näkee vain sen pimeyden kuulee vain sen sekamelkan.. Olisi hyvä jos kaikki näkisivät sen kauneuden synkimmissäkin päivissä, tuntisivat sen raikkauden kylmimmissäkin vesipisaroissa ja kuulisivat kuinka järjestelmällisen epäjärjestelmällistä sade on. Jos kaikki näkisivät joka hetkessä jotain kaunista jotain ihanaa olisi meillä kaikilla parempi olla. Poistakaa kaikki huono olo ja käyttäkää kaikkia aistejanne hyvän näkemiseen älkää tyytykö katsomaan pientä kuvaa kun voitte kerralla nähdä kaiken kauniin <3

Missä mennään, Mä olen hukassa
Mä en oo turvassa, Mutta lupaathan,
Olla hiljaa ,jos kerron salaisuuden.
Se menee tälleen.
Mä olen haikeena, oon joutun vaieta
Se ei johdu känni sekoilusta tai naisesta.
Elämä maistuu mutta pari asiaa vois muuttua
Ne pitää mua mä pidän niitä hulluna.
Jokanen miettii onko elämä sen arvosta
Ettei ammu aivoi seinälle tai hyppää katolta
Mä luulen että hermot ei kestä kauaan
Hakkaan päätä seinää se tekee musta hauraan
Mä oon miettiny miten saan ne menee
Ku ne lisääntyy vain jos ajattelee
Mä toivon et pääset jonen messii
Ku musta tuntuu että kuolen stressiin
Auta mua en selviä yksin
Pyhiä toiveita vääriin käsityksiin.
Haluisin yrittää mut suun käskee vaieta
Kysyt mitä kuuluu on iha hiton vaikeeta.
Auta mua en selviä yksin
Pyhiä toiveita väärin käsityksiin.
Haluisin yrittää mut suun käskee vaieta
Kysyt mitä kuuluu on iha hiton raskasta.
Kysyt mitä kuuluu mä en osaa oikee vastata
jos haluut totuuden on ollu hiton raskasta.
Mut jotenki me aina selviydytään kaikest siit.
Nyt tultii puhuu siit mist ennen vaiettiin.
Kysyt mitä kuuluu saat kysyy uudelleen
Unohda itsesi mä tarvitsen sua kuuntelee
Sun tuellas selviydytään kaikest siit.
Nyt tultii puhuu siit mistä ennen vaiettiin.
En ollu hyvä koulussa, en saanu hyvii papereit
En jaksanu skarpaa, enkä muuttaa mun asennetta
Mä olin villi ja toisin sanoen, mun oli aika kasvaa
Mut en mä kasvanu varoen,siks rämpiny suossa
Käyny läpi draamoja, nyt mä puhun menneistä
Ja revin auki haavoja.
Tiedän että tää mailma ei oo ruusuilla tanssimist
Ja mun häissä mä tuun tanssimaan mun valssini
Siihe asti kestän paineet ku mies
Se mitä oon huomen se me nähdään viel
Poltin siltoja mut, en omasta mielestä
Ei ollu tahallista ,saada vihaa biisistä
Enkä mä vihaa sua, en tunne tarvetta
Ja kuulen kyl, on jääny arvet kans
Mut näin se menee, ja se on elämämme virtaa
Nää on niit asioita, mist oon aina hiljaa.
Auta mua en selviä yksin
Pyhiä toiveita vääriin käsityksiin.
Haluisin yrittää mut suun käskee vaieta
Kysyt mitä kuuluu on iha hiton vaikeeta.
Auta mua en selviä yksin
Pyhiä toiveita väärin käsityksiin.
Haluisin yrittää mut suun käskee vaieta
Kysyt mitä kuuluu on iha hiton raskasta.
Kysyt mitä kuuluu mä en osaa oikee vastata
jos haluut totuuden on ollu hiton raskasta.
Mut jotenki me aina selviydytään kaikest siit.
Nyt tultii puhuu siit mist ennen vaiettiin.
Kysyt mitä kuuluu saat kysyy uudelleen
Unohda itsesi mä tarvitsen sua kuuntelee
Sun tuellas selviydytään kaikest siit.
Nyt tultii puhuu siit mistä ennen vaiettiin.
On pakko sanoa tää vaik en haluais vuodattaa
Mut joskus tuntuu et tekis mieli kuolla vaan
Mä otan juotavaa, huolet häviää (ansa)
Masennus kyl huomen palaa kankusen kanssa
Mut puolet pahempana mua hävettää myöhemmin
Mut valo tunneliin passaa feidaa mut pyöveliin
Monet päivät ja viikot ollu karuja
Joskus oon viilelly ja leikkiny tabuilla
Mut oon opetellu näkee hyvät puolet myös
Suurimmat stressin aiheet on suhteet ja huolet työst
Mut tää on mun tapa purkaa pahaa oloo ulos musta
Sillon ku tuntuu et kiipeeminenki ois pudotusta
Onks sul ongelmii, haha torvet kii
Ku mä meen kouluu se on ku pappi vietäs bordellii
Pieni yrittäminenki näkyy harmeina
Pahimmat painajaiset nään ku oon valveilla.
Auta mua en selviä yksin
Pyhiä toiveita vääriin käsityksiin.
Haluisin yrittää mut suun käskee vaieta
Kysyt mitä kuuluu on iha hiton vaikeeta.
Auta mua en selviä yksin
Pyhiä toiveita väärin käsityksiin.
Haluisin yrittää mut suun käskee vaieta
Kysyt mitä kuuluu on iha hiton raskasta.
Kysyt mitä kuuluu mä en osaa oikee vastata
jos haluut totuuden on ollu hiton raskasta.
Mut jotenki me aina selviydytään kaikest siit.
Nyt tultii puhuu siit mist ennen vaiettiin.
Kysyt mitä kuuluu saat kysyy uudelleen
Unohda itsesi mä tarvitsen sua kuuntelee
Sun tuellas selviydytään kaikest siit.
Nyt tultii puhuu siit mistä ennen vaiettiin.

miksi?
miks mun on niin vaikee päästä tästä yli?
Aina ku kuvittelen et oon päässy yli niin putoon maahan.
Ainaku oon pystyny kiipeemään aidan päälle joku tuuppaa mut takas.
Mä en pääse yli enkä ympäri oon kahlittu mun menneisyyteen ainaki mun tunteet on..
ja nyt ku luen meijän vanhoi keskusteluja tajuun kui mulkku olin ja kui turhasta suutuin sulle..

Mä en vaan pysty unohtaa sua olit vaan niin suuri osa mun elämää ei sellasta voi unohtaa..
Mä uskon jjos luet tätä kyl tunnistat ittes.
Sä oot ainoo syy miks pystyn itkee..
ja suurin syy miks viiltelen..

Sydän hakkaa rinnassa
Mun on miltei mahdotonta hengittää
Päätä särkee
Olo ln niin heikko
Sattuu rintaan
Miks sun piti lähtee?
Ei sun aika ollu viel..
Sattuu ajatella haluun vaan pois täältä.
Siit on jo melkei puoltoist vuotta ja silti sattuu yhtäpaljon ku ennenki..
Mä haluun sut takas..
Heta.

Mä oon seilannu merten toisel puolel
mitä tulee vihaan nähny miten toinen kuolee
nähny syövän elämää syövän
nähny väkivaltaa ja miehen naista lyövän
mä oon istunu vieres ja tuntenu sen paskan
sun katseesta näkee et sä oot kulkenu sen matkan
lähen kaksseiskan niinku Winehouse
eikä musta jää jäljelle ku tuhkaa ja kaipaus
sano mitä varot, varo mitä sanot
jos sanot mitä sattuu, se sattuu mitä sanot
enkä purkaa näit enää ikin kellekkään
vaik mun on melkein mahdoton hengittää
olla selvinpäin, varsinkin näin nuorena
sun päätös on onks se taivas vai tuonela
mut tiedän et se tulee vastaan vielä
ja kaikki jotka lähtee tulee vastaan siellä
mua pelottaa, ja haluun parkuu
oon elossa, mut haluun juosta karkuun
mun sielua, vaik mä kunnioitan omaani
katon omil silmil enkä raamatun tai koraanin
elää omien sääntöjen mukaan
mun ja mun uskonnon väliin ei tuu kukaan se on aitoo
ainaki mun pään sisäl
sä kuljet vuosii laput silmil ni sä et nää mitään
miten maailma sortuu sun jalkojen alta
kumpa tää fucking painajainen ois vaan unta
ei mun kaa olis enää kylmä ikinä
ja sulla on niin pitkä aika elää ku toi kello tikittää
kaikki loppuu aikanaan
mä pidän kii siit et teen kaikkee muut ku pysyn paikallaan
ja et voin täst ehkä joskus jollekkin kertoo
Tää on kuoleman pelkoo.

Mua pelottaa.
Mua pelottaa mikken puolesta.
Sil on maanantaina sydän tutkimus..
Ja jos siin on jotain jolle voi tehä jotain..
Ne leikkaa sen samantien.
Mua pelottaa.
Entä jos joku menee pieleen?
Enyä jos käy jotain?
Mä en pärjää ilman mun broidii..
Mä en voi elää ilman mun broidii!
se on mulle liian tärkee mä en vaan kykene olemaan täällä jos mul ei oo mun broidii.
Sydän on kumminki tosi riskialtis..
Mä en haluu et sille käy mitään se on kokenu jo ihan liikaa..
Mä..
Mä itken.

Uus elämä ja asenne.

Kesä tuli ja meni ja kaikkee sitä ehtiki tapahtuu. Yritän jättää kaiken turhan taakan taakseni ja aloittaa uuden elämän uudella paikkakunnalla, uudessa koulussa, uudella asenteella. Kaikki kuitenkaan ei tule muuttumaan enkä haluakkaan ja se on hyvä. Sillä miksi haluaisin muuttaa kaiken kun minulla on niin paljon hyvää mistä en halua luopua. Maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana niin on aina ollu ja niin tulee olemaankin. Ennen pelkäsin muutosta mutta nytten olen innoissani mitä kaikkea tulee tapahtumaan! Olen innoissani mitä minun kohalle on suunniteltu. Olen innoissani ottamassa vastaan kaikki hyvät hetket ja kaikki huonot hetket. Ja niin sen pitäisi aina ollakkin! Sillä ei ole olemassa hyvää ilman pahaa ja sen takia olen innoissani uudesta elämästäni en tiedä mitä tulee tapahtumaan ja sentakia olen enemmän innoissani koska kukapa ei rakastaisi yllätystä ;) mutta minä menen nyt nauttimaan kesän viimeisestä tunnista katsellen tähtitaivasta ja nauttien kesän viimeisen kaljan. Kiitos mahtavasta kesästä!

I cryed a month every day when I broke up with roope he hurted himself by hiting a hole in the wall cause I left him broke ups  are nasty they always hurt. No matter what you do its gonna always hurt. I almost killed myself cause I left roope but with time and good supports or good reason to live you are gonna always get back on your feet. Its hard but life is hard and we have to accept it and find our reason to live. My reason to live and the thing that keeps me going no matter what happens is my family.  And I dont mean just those who share the same dna I mean all my friends all the people that love me and even those who hate me thay are all my family even the people I don't even know is my family. That's because we all live together. On earth. Even those who say that go kill yourself don't really mean that. I'm still alive because those I love. You can't say what is love cause love is everything. It's even the hate in your enemies. Life is like a puzzle It's relly hard you don't always find the right pieces in right place but when you do theres always the risk that when you try to move it, it can broke and you might lose some pieces but in time when you are old and you are dying in the natural way I promes that your puzzle is redy and all the little pieces of life are in there you just have to keep moving forward. But always remember if you are feeling that nothing matters and you feel that you are not going to get your puzzle done take a break think about it how and why did you get this far in the first place and if you still feel your not going to make it to the end simply just wait.  Theres always atleast one person that want to help you, to get back on your feet. And those people who help you no matter what those love you. Okey yes those people might leave your site but they simply leave because th they think you are strong enough to continue your journey without them. and don't worry theres always gonna be a new person to look after you this is life and in the end we can remember every happy and sad moments in our life and think positively of them even those heartbreaking moments of our life. Every moment in our life is an lesson and you can either run from it or learn ftom it. Its simply your choise. Don't be afraid falling in love even if you know it could hurt you or the other just don't be afraid.  This is life no matter what you do thers always those up and down sides in life. You can't run from them cause if you run it's gonna hurt you. So don't be afraid just live your life climb up in the clouds but don't be afraid of falling it's natural it happens to all of us. But those wounds will heal some heal faster than others and sometimes you think they will never heal but trust me every wound will heal no matter how big and painful thay are they will heal you just have to believe in yourself.  So go there live your life, get in love, hurt yourself,  get back up and do it again and again cause this is life And some day you are going yo meet the rigt person to fit in your life. But if you run away you will miss your chance so don't run just learn from your mistakes and live. Simply live.

Olen viallinen..

Tää häiritsee mua niin paljon vieläkin..
Tää on syy miks must ei oo mihinkään..

Aistiharhat
Aistiharhat eli hallusinaatiot ovat aistimuksia, jotka koetaan todellisina ilman ulkoista, aistinelimeen kohdistuvaa ärsykettä. Aistiharhoista yleisimpiä ovat erilaiset kuuloharhat, jolloin potilas kuulee yksittäisiä sanoja tai puhetta. Skitsofrenialle varsin tyypillisessä kuuloharhassa puheääni kommentoi henkilön käytöstä tai toistaa hänen ajatuksiaan. Joskus ääniä kuuleva voi keskustella äänten kanssa tai naureskella niille. Kuuloharhojen lisäksi skitsofreniaa sairastavalla voi ilmetä myös näköharhoja tai joskus harvemmin myös tuntoharhoja..

Harhaluulot
Harhaluulot ovat perusteettomia uskomuksia, joista potilas pitää itsepäisesti kiinni. Erilaiset harhaluulot saattavat hallita potilaan koko ajatusmaailmaa ja vaikeuttaa monin tavoin hänen sosiaalista toimintakykyään..

Ajattelun ja puheen häiriöt
Ajatustoiminnan häiriöt voivat liittyä ajatusten sisältöön, rakenteeseen tai koko ajatusprosessiin. Häiriöt ilmenevät tyypillisesti erilaisina harhaluuloina..

Hajanainen puhe
Ajatusten rakenteen häiriöt huomataan yleensä potilaan puheesta tai kirjoituksesta. Puhe on hajanaista ja epäloogista, ja jopa yksittäisten lauseiden yhtenäisyys katoaa..
Puheen köyhtyminen

Puheen köyhtymisellä tarkoitetaan spontaanin puheen vähäisyyttä..
Hajanainen käytös

Ajatusprosessin häiriöt voivat ilmetä hajanaisena motoristisena tai sosiaalisena toimintana, joka estää tehtävien järjestelmällisen ja suunnitelmallisen toteuttamisen. Potilaalla saattaa esiintyä outoa tilanteeseen sopimatonta käyttäytymistä, esimerkiksi toistuvia irvistyksiä tai toisen ihmisen liikkeiden matkimista..

Tahdottomuus
Tahdottomuus ja spontaanin aktiivisuuden puuttuminen kuuluvat skitsofrenian negatiivisiin oireisiin. Tämä hankaloittaa yksinkertaistenkin toimintojen tekemistä, kuten pukeutumista tai itsestään huolehtimista. Tahdotonta potilasta on toistuvasti ja aktiivisesti kannustettava liikkumaan tai suoriutumaan päivittäisistä askareista, muuten hän saattaa jäädä tunneiksi istumaan paikalleen..

MasennusoireetHuomattavalla osalla skitsofreniapotilaista esiintyy merkittäviä masennusoireita..

Kognitiiviset puutoksetSkitsofreniapotilailla on usein monenlaisia toimintakyvyn häiriöitä, kuten muistiin, keskittymiseen ja tarkkaavaisuuteen liittyviä häiriöitä. Lisäksi kognitiivisiin puutoksiin kuuluvat uuden oppimiseen, tiedon vastaanottoon ja käsittelyyn sekä päätöksenteon vaikeuteen liittyvät ongelmat. Kognitiivisista puutoksista aiheutuu potilaalle monenlaisia ongelmia, koska ne vaikeuttavat merkittävästi uusien taitojen oppimista ja päivittäisistä arkiaskareista selviytymistä

Ennakko-oireita saattavat olla

• masentuneisuus, mielialan vaihtelu, vaikeus nauttia elämästä
• lisääntyvä vaikeus tuntea nautintoa
• eristäytyminen ja vetäytyminen ihmissuhteista
• oudot ajatukset, käytös tai teot
• vaikeus keskittyä, muistaa tai tehdä päätöksiä
• tapaturma-alttius, itsetuhoisuus, itsemurha-alttius
• huono stressinsietokyky
• vaikeudet ihmissuhteissa, perhe-elämässä ja työssä
• unihäiriöt, ahdistuneisuus
• aggressiivisuus
  
  Tää on syy miks mua ei haluta..
  tää on syy miks kukaan ei kestä mua..
  Tää on syy miks oon tällänen idiootti..
  Mä en oo mitään..
   mä en tuu koskaan olemaan mitään..
  Mitään muutakun virhe.

Makaan sängyllä..
Tuijotan tyhjyyteen..
Päätä jomottaa..
On kylmä..
Kyyneleet valuu kasvoillani..
Ilmeettömät kasvot..
Ketään ei kiinnosta..
On vaikea hengittää..
Tuntuu että pyörryn..
Haluan nukahtaa..
Lihakset on turta..
Jalat vapisee allani..
Pysynköhän pystyssä?
Jaksanko odottaa?
Pysynkö hereillä?
Miksi on kylmä?
Miksi jäädyn?
Kestänkö tätä?
Voinko tuntea enää muuta kuin kipua?
Välittääkö kukaan?
Ei..
Olen Yksin..

Tän selkäkivun lisäks mua sattuu sydämeen kirjaimellisesti mul on sellane tunne et joku syövyttää mua sisältä mähaluun itkee mä haluun kuolla mä haluun vaa olla tuntematta yhtään mitään mä en kestä mua sattuu henkisesti ja fyysisesti ja molemmat kivut on sietämättömii.. mä en pysty tähän mä en tiiä  miten mä kestän miten mä tuun kestämään tulevaisuudessa mä en tiiä haluunks mä ees kestää sattuu niin perkeleesti...

Niimpä niin kukaan ei sit tainnu tajuta että se etten jaksa vastaa oli valhe.. ei sitten tajuttu että taustalla voi olla jotain muuta jotain pahempaa.. mä en oo kunnossa vaikka niin sanon mä valehtelen et te ette huolestu. Mä en oo kunnossa muy mä pärjään..

Tuotin muutenkin liikaa tuskaa
ehkä näin on parempi?
ei rikkinäinen pyty korjata toista rikkinäistä
Haluaa muttei pysty auttamaan
Ei lohtua voi tämä pieni tyttö enää tarjota
Nyt surun varjo seuraa tämän tytön jalkoja

Mä oon tämmönen?
Miksi?
En tiedä
Mä oon vaa tälläne kusipää
Enhä mä ikin saa mitää tehtyy oikein
Mä oon paska
Mut pystyn elää senkanssa millanen oon
Olen paska kusipää muija joka ajattelee vaan itseään.
Mun pitää vaa oppii elää sen kanssa.

Siitä on jo yli vuos..
En tunnu pääsevän yli
Se on vaikeaa
Kun kyseessä on niin
Tärkeä ihminen..
Mä haluun sen takas.
Kiitos kun kohtelit meitä,
Kuin omia lapsiasi.
Kiitos..

Kipinä on kadonnu
Kaikki tuntuu rutiinin omaiselta
En vastaa kännykkään
En halua puhua kenellekkään
Yksinäisyys on kultaa
Haluan olla rauhassa
Omissa oloissani
Ja rentoutua
Korson rauha
Parempaa en voi pyytää
En tällä hetkellä
Tätä tarvitsen
Yksinäisyyttä
Ja rauhaa
Aikaa rentoutua
Aikaa miettiä
Vain aikaa..

Kuvittelin että kun muutan korsoon
saan vihdoin jätettyä kaiken taakse
ja aloitettua puhtaalta alustalta mutta
eihän tässä niin käy
Olen kahlittu menneisyyteeni
se ei päästä irti ei sitten millään..
Nään vieläkin harhoja,
mutta niistä on tullut jo niin tavallisia
etten enää jaksa huomioida niitä..
viilsin käteeni perhosen
haluan lisää
lisää arpia
lisää verta
lisää tuskaa
 "i'd rather feel pain than nothing at all"
otin juhannuksena 5x 200ml jotain kolmio lääkkeitä
poltin ja join...
sekakäyttöä..
heh.. kuulo siinä meni enkä voinut kävellä enäää
oli pakko pyöräillä
haluan pän taas sekaisin
haluun vetää pääni SEKAISIN!
olen välillä ihan erillainen
mielialani ja käytökseni vaihtuu koko ajan
mistä voin tietää kuka oikeasti olen?
jotkut väittää tuntevansa minut mutten sitten tiedä
miten kukaan muu voi tuntea mua
jos en edes itse tunne itseäni?
olin yksin vantaalla
en vastaa kännykkääni
tunsin taas eläväni
kun tulin helsinkiin jotenkin ahdisti
oli ihanaa saada omaa rauhaa
 omassa huoneessa
 kitaran kanssa
eikä kukaan tullut häiritsemään
se oli mahtavaa
nyt olen taas täällä missä on ihmisiä
kokoajan joku häiritsee
en saa olla hetkeäkään yksin
ilman että joku kyseenalaistaa
täällä taistelen sitä ajatusta vastaan
joka käskee viiltämään
olisihan se kivaa mutten voi
joku kumminkin huomaisi
masennus lääkkeet rupee houkuttamaan kivasti
ainakin tulis uni
ja vähän kaljaa päälle niin on hyvä olla :)
sen teen ihan sama vaikka kuka suuttuis
mun kroppa ja jos ite haluun tuhoo sen niin ent sitten?
mun elämä jos haluun tuhoo sen nii ent sitte?
oon eläny niin pitkään muide ehdoil
etten oo ehtiny olla oma itteni
en oo ehtiny tehä sillee ku ite haluisin
mä haluun vaa olla yksin välil
onks sillo kaikkien pakko tunkee naamaansa mun asioihin?
mä haluun korson rauhaan!
Mä hauun olla yksin!!
ainaki hetken...

Pitkäsyä aikaa tunnen eläväni.
Vaikka tulevaisuus on vaakalaudalla
Niin jotenki nyt on niin etten voi muuta kuin elää hetkessä ja nauttia tästä mitä nyt on ja toivoa että tää tunne kestää pitkään koska diit on n.vuos aikaa ku tunsin viimeks tälleen ja mä voin sanoo et tätä tunnetta on vaikee voittaa.
Tää on
Puhdasta
Iloa.

Paljon on muuttunut, paljon vielä edessä.

Mun ajattelu maailma on jokseenkin muuttunut. Ei täysin, mutta jonkuverran. En enää pidä itteeni ihan nollana.
Tykkään kropastani
Enkä ole enää alipainoinen
Odotan innolla koulun alkua
Ja muuttoa korsoon
Oon lopettanu viiltelyn
Enkä oo niin masentunu ku ennen.
Alan pikkuhiljaa oppia katsomaan elämää uudesta näkökulmasta
Alan oppia arvostamaan niitä pieniä yksityiskohtia joista elämä koostuu. Alan myös oppia että elämässä ei tartte tehä suuria tekoja vaan niitä pieniä positiivisia tekoja jotka auttaa muita.
Kun olin laivalla suomen päässä satamassa oli 2 naista ja vaunu ikäinen pieni poika jolta tippui tuttipullo kukaan muu kuin minä ei sitä huomannu tai jos huomasi ei tehnyt asialle mitään. Vilkuilin ympärilleni ja meinasin olla tekemättä asialle yhtään mitään mutta päädyin kuitenkin kävelemään vaunujen luokse ja nostamaan sen pullon ja antamaan sen sille pienelle pojalle. Se hymy joka sen pienen lapsen kasvoille nousi kun annoin sen pullon. Se hymy lämmittää vieläkin mun sydäntä.

YMikä tää tunne on?
Mitä tää taas on?
Enkö mä vaa jaksa yksin?
Tuntuu siltä että ryömisin mudassa
Eikä kukaan ole tukemassa mua.
Ei kaverit yksin pysty mua auttamaan..
Mä iöoikeesti tarviin ja haluun jonku mun viereen kunnolla..
Jonku joka olis mulle läheisempi ku kukaan kaveri voi koskaan olla..
Mut mä oon sellanen et toisen osapuolen on tehtävä alote..
Mä en siihe pysty..
Ehkä oon liian vanhaaikanen..
Mut nyt ei paljoo hymyilytä..
Entiiä..
Minkä sille voi ku oon tällänen..
Skitsofrenikko, paniikkihäiriöinen,
Masentunu, itsetuhoinen,
Ja kaikel muulki taval viallinen..

Haluun läheisyyttä
Haluun pelata
Haluun kattoo animee
Haluun pitää hauskaa
Haluun olla kavereitten kaa
Haluun pysyy kotona
Haluun kattoo leffaa
Haluun vaa olla
Haluun softaa
Haluun kävellä metsässä
Haluun jonku mun vieree tekee noita asioita
Haluun yksinkertasii asioita
Haluun elämälle tarkotuksen
Mä en osaa olla yksin
Se on huomattu
Oon liian läheisyyden kipee
Mä haluun jonkun
Joka rakastaa
Haluun jonku jota rakastaa..

En muista paljoakaan perjantaista,
mutta makaessani yksin sairaalassa.
yksin hämärässä.
Tunsin olevani vihdoin turvassa.
pahat äänet hiljenivät hiljalleen.

Hengitykseni rupesi tasaantumaan.
ympärilläni pimeni,
minä nukahdin,
vihdoin.

Avasin silmäni en näe mitään.
kuulen vain puhetta.
sinun puhetta.
Puhut rauhallisella äänellä.
ja yhtäkkiä huomaan olevani jossain,
ainut asia mitä näen on liukumäki.
Kävelen sen luokse ja huomaan lapun.
nostan lapun portailta,
ja rupean lukemaan
sen sisältämää tummanvihreää tekstiä.

Kävelen pois liukumäen luota
ja huomaan olevani lammella.
kuulen edelleen sinun äänesi,
mutta nyt kuulen myös oman ääneni.
Huomaan että nämä äänet,
joita olen kuullut ovat olleet muistoja.

Siihen menisi pitkään jos aikoisin kirjoittaa koko uneni
joten lopetan tähän.

kun heräsin kaikki hiljeni
ja huomaan somuksen..

Mä en uskalla mennä tonne.

siellä on ihmisiä..

ihmisiä ojita en tunne..
pysyttelen omassahuoneessa niin pitkään kun vaan voin..
haluun seuraa mutten pysty mennä tuonne..
pelottaa..
mitä ne ajattelis musta?
mä tarviin jonku..

Istun omassa huoneessani,
kuin pelokas pikkulapsi.
Halaten nallea
ja iikkumatta senttiäkään.

Paniikki, ahdistaa.

Eilen..
sain paniikki kohtauksen..
se kesti yli 3 tuntii..
mun käsi on turvonnu..
hakkasin sitä..
hakkasin päätä..
purin itteeni..
tönin ihmisii..
jotka yritti auttaa..
itkin..
nauroin..
huusin..
vaikenin..
äänet päässä ei hiljentyny..
olin hysteerinen..
en hallinnu itseäni..
Mä oon sairas..

mua pelottaa..

Ambulanssi haki..
yö sairaalassa..
En uskalla mennä ulos..

en haluu kokee sitä uudestaan..

pelottaa..
heräsin taas..
sormus..
mikä mussa on vikana!?!

Miks minä?
mä en..
Mä en haluu!
MÄ EN HALUU!!
MÄ EN HALUU OLLA TÄLLÄNEN!!!

Tunnen pistävää kipua rinnassani, sattuu hengittää.. Ajatukseni harhailee jossain muualla mikään ei tunnu selkeältä kaikki on harmaata. Päätäni särkee, olenko ajatellut liikaa? Vai johtuuko se jostain muusta. Hengittäminen tuntuu vaikealta ja minua pyörryttää. On nälkä mutten pysty syömään muutenkuin pakottamalla. Kipu rinnassani ei poistu. Oloni on sekava haluan kotiin.. Istun bussissa, minusta tuntuu että pyörryn ja tiedän ettei se johdu ravinnoon puutteesta tai nestehukasta koska olen syönyt ja juonut. Minua ahistaa enkä pääse pois tästä tilanteesta. Eikä asiaa auta se että bussi ajaa korkealla sillalla ja katson alas. Minulla on korkeanpaikan kammo ja silti rakastan olla korkealla. Hirveä olo pysyy katselen hätääntyneesti ympärilleni en pysty olemaan paikallani ahistaa liikaa haluan pois tästä bussista mutten halua rynnätä ulos ja jättää kavereitani. En mainitse olotilastani heille koska en halua tehä tästä mitään numeroa.. Bussin ovet aukeaa ja raitista ilmaa tulee sisään oloni helpottuu hetkeksi kunnes ovet sulkeutuu. Taistelen paniikkikohtausta vastaan ja yritän pitää ajatukset mahdollisimman selkeinä vaiika tiedän että se on vaikeaa sillä..

Stressiä..

Koulu menee perseellee ja broidi on sairaalassa mitä vielä? ainii mun tuteet on iha vitun sekasi että näin... kipua rinnassa ahistaa eikä mistää meinaa tulla mitään. mä en tiiä mitä mun pitäs tehä tosin enhän mä pysty tekee mitää mun pitää vaa hyväksyy tää kaikki en voi millekkää mitää mun kai pitää vaa kattoo mitä käy ja jatkaa odottamistä enhä mä täs oo ku puolvuot odotellu jo.. no pakko jaksaa vaik kui pahalt tuntuu ja vaik kui sekanen olo ois.. mä en vaa tiiä mitä mä oon tekemäs kait mä taas oon vaa sotkemassa kaiken. noh se oon vaa minä..

salaista..

Tein sitten toisen blogin tähän rinnalle sen takia etteivät jotkut tietyt ihmiset niitä nää kaikki jotka sitä pääsee lukee on kutsuttu s-postin kautta. pyytämäl voin lisää sinnekki jos ny oikeesti jotai kiinnostaa..

Pieni tyttö isossa maailmassa.. jokapäiväistä elämääni..

Herään aamulla, kaikki tuntuu hyvältä,
 niin kauan kunnes nousen ylös ja tajuan kaiken olleen vain unta..

Katson vasenta kättäni, taas se tapahtui..
Nostan toisen käteni kaulaani, ketju on vielä siinä, mutta sormus ei..
Avaan ketjun kaulastani ja hitaasti otan sormuksen pois sormestani.
Huokaisen syvään ja pujotan sen takaisin ketjuun.
Miten tämä on mahdollista?
Miten voin unissani ottaa sormuksen kaulastani ja laittaa sen sormeen
ja vielä laittaa ketjun takaisin?
Vaikka se on tapahtunut useasti en siltikään tajua..

Puen päälleni, ja lähden kävelemään busiipysäkille.
Sytytän tupakan ja vedän syvään henkeä, taas sama tunne..

Aina kun kävelen ikkunasi ohi hidastan vauhtiani ja huokaan syvään.
Miten pystyin tekemään niin?

Jatkan kävelemistä ja huomaan että bussi meni juuri pysäkin ohi.
En jaksa välittää..

Istun pysäkille ja katselen tien toiselle puolelle,
toivoen että sinä tulisit sieltä ja piristäisit päivääni,
vitseilläsi ja olemalla vain siinä..

Istun bussissa katsellen maisemia.
Näen laukkaavia hevosia viereisellä pellolla
ja kuulen niiden kavioiden iskeytyvän maahan.
Suljen silmäni ja kuuntelen.
Ja kun avaan silmäni,
kaikki on poissa..

Nousen bussista ja kävelen kohti koulua.
vastaan kävelee tutun oloinen mies,
huppu päässä katse kohti maata.
Hän nostaa katseensa minua kohti ja pysähtyy.
Hän katsoo lasisilla silmillä, ilmeettömänä minua,
kuin olisin väärässä paikassa enkä saisi olla täällä.
Kävelen miehen ohi ja kun katson taakseni,
hän on kadonnut..

Koputan luokan oveen ja astun sisälle.
Osa luokkalisistani huutelee minulle jotain,
mutta ainut mitä kuulen on muminaa.

Istun penkilleni ja havahdun,
joku kavereistani sanoi minulle jotain
ja pyydän häntä toistamaan.
Vastaan hänelle ja jatkan piirtämistä,
vaikka tiedän ettei siitäkään tule mitään..

Tunnin loputtua, tajuan jääneeni katselemaan ikkunasta ulos.
Näin sinut siellä.
Kävelit tiellä hitain ja rennoin askelin.
Aurinko paistoi kasvoillesi, näytit ihan enkeliltä.
Aurinko kimalteli iloisilla ja rennoilla kasvoillasi.
Hitaasti käännät katseesi minuun ja kuulen sinun sanovan
"Rakastan sinua."
Bussi ajaa ohitsesi sinut peittäen.
Toivoin ettet katoaisi, niin kuin aina,
mutta toivoin turhaan..

Menen välitunnilla tupakalle ja jään miettimään,
mitä jos..?
Ei, ei se olisi mahdollista..
Ajassa ei voi palata takaisin.
Kaikki menee niin kuin menee.
Mitään ei ole tehtävissä..

Huokaan syvään ja nousen ylös.
Otan tupakasta viimeisen hatsin ja heitän sen pois.

Kävelen kohti luokkaa ja esitän iloista,
ei kukaan huomaa..

Vitsailen kavereideni kanssa ja nauran.
Mutta kukaan ei tajua,
ei kukaan huomaa,
että vaikka nauran se ei tarkota,
 etteikö minulla olisi huono olo sisälläni..

Koulu loppuu,
kävelen metroasemalle polttaen samalla tupakkaa ja miettien.
Miksi minusta tuli tälläinen?
Näin masentunut ja yksinäinen,
vaikka ympärillä olisi miljoona ihmistä?
Puhistan päätäni ja heitän tupakan pois.
Huokaisen syvään..

Istun 20 minuuttia metrossa miettien.
En jaksaisi mennä kamppiin,
mutta ei minulla ole parempaakaan tekemistä.
Ja muutenkin sosiaalinen elämä tekee minulle vain hyvää.

Nousen metrosta ja alan kävellä.
Kävellessäni tunnen maiharini hiertävän nilkassani sijaitsevia viiltojälkiä.
Sattuu kävellä..

Kun kävelen kohti "emo portaita."
Osa kavereistani suorastaan hyökkää kimppuuni ja halaa minua.
Sisälleni tulee hetken kestävä lämmin olo.

Jatkan matkaani Walkers-talolle samalla polttaen tupakkaa.
Ohimennen moikkaan kaikkia kavereitani ja osaa halaan.

Astun Walkersin sisälle hieman pirteämpänä
ja moikkaan kaikkia työntekijöitä jo iloisempana.
Kävelen reippain askelin tiskille,
ostamaan kahvin ja pullan.
Siinä samalla jään rupattelemaan henkilökunnan kanssa.
Kiitän kahvista ja menen istumaan kavereitteni viereen.
Näytän iloiselta..

Aina kun astun Walkersiin,
 pyrin piilottamaan masennuksen ja apaattisuuden sisälleni,
vielä voimakkaammin kuin muualla kampissa.

Kello lähenee seitsemää,
juon jo neljättä kahvia.
Nousen ylös halaan osaa työntekijöistä
ja sanon pirteänä "nähdään huomenna."

Matkani jatkuu kohti kamppia,
olen pirteämpi kuin aijemmin.
Kunnes nilkkaani alkaa taas sattua
ja samalla nään kaikkien pettyneet katseet mielessäni.
Epäonnistuin taas..
En kykene pitämään lupauksiani..
Paitsi yhden..

On olemassa vain yksi lupaus jonka olen pitänyt..
Sen lupauksen pitäminen sattuu minua enemmän kuin mikään on koskaan satuttanut minua..
En halua tuntea sitä tuskaa!!
EN HALUA!!!
Mutta..
en voi myöskään unohtaa että..
rakastan vain..
sinua..

Aika kuluu kavereiden kanssa jutellessa
ja pian kello onkin puoli 10 ja on aika lähteä.

Istun metrossa ja katson päivällä ottamia kuvia
ja tajuan päiväni olleenkin aikas hyvä.
Hymyilen ja kuuntelen musiikkia.
Ja pian metro vaihtuukin bussiksi.
Puolen tunnin matka on taittunut nopeasti
ja kävelen kohti kotia,
bussipysäkiltä.

Rapun alla soitan äidilleni
ja tuijotan tähti taivasta.
Ennen kuin kukaan edes ehtii vastata puhelimeen,
kuulen avaimien osuvan asfalttiin.
Suljen puhelimen,
laitan sen taskuun
ja nostan avaimet maasta.
Katson vielä kerran tähtiä
ja hymähdän.

Avaan oven ja riisun takin ja kengät.
Kävelen keittiöön,
otan lautasen täyteen ruokaa
ja laitan sen mikroon.
Samalla kun ruoka lämpenee mikrossa,
kaadan itselleni lasin maitoa.
Otan lautasen mikrosta ja lasin pöydältä.
Kävelen tietokoneelle,
avaan netin.
Ja jään siihen moneksi tunniksi..
Minä vain..
istun..
ja tuijotan..


Nousen ylös ja otan kolme valkoista, pyöreää lääkettä.
Käperryn sohvalle nukkumaan.
Unilääkkeistä huolimatta,
en saa unta moneen tuntiin,
vaikka kuinka yritän.
Pyörin ja pyörin,
kunnes viimein nukahdan..
vihdoin..


Viimeiset muistikuvani olivat muistoja.
Muistoja vanhoista ajoista,
milloin kaikki oli..
yksinkertaisesti..
 paremmin..

Vielä hetki sitten tunsin eläväni.
Vielä hetki sitten olin onnellinen.
Mutta sitten vain hetkessä kaikki muuttuu ennenkuin edes ehdin huomata masennus ottaa vallan ja hetkeen en voi olla onnellinen. Toivoisin että jokin saisi minut takaisin jaloilleen. Toivon että jokin muuttaisi minut takaisin vanhaan siihen ihmiseen joka osasi nauttia elämästä kokonaan nykyään sekin on vain ajoittaista..

Istun yksin kunnes ihmiset kerääntyy ympärilleni. Istun paikallani niinkauan kunnes kaikki katoaa viereltäni. Jatkan istumista enkä liikahdakkaan ahdistus ottaa vallan..

Haluan satuttaa itseäni mutten voi en halua että ympärilläni olevat ihmiset joutuisi kärsimään siitä mitä olen itselleni tehnyt. En jaksaisi nytten, haluan nukkumaan..

I want you to be all mine.. ~♥~

..Mä oikeesti tykkään siitä..
..mut en siitä sit tiiä..
..mä haluun olla sen kaa useemmi..
..mut eihä se pyydä mua koskaa minnekkää..
..enkä mä haluu tungeksii mukaa..
..Mä en haluu olla vaivaks..
..mut mä haluun sen..
..mä haluun olla sen..
..enkä pelkkä säätö..

Se on vaan minä..

Mä tarviin tukea
mä tarviin jonku joka ymmärtää
mä haluun jonku joka ei tuomitse tai kyseenalaista mua
 mä tarviin jonku joka pitää mulle seuraa
mä tarviin jonku jonka kanssa olla kahestaan tai kaveriporukassa
mä tartten jonku joka uskaltaa näyttää tunteensa julkisesti
jonku joka laittaa viestejä vaikkei ois ees asiaa
mä vaan toivon vaan yhtä asiaa..
jonku joka välittää ja olis mun..

Kun uni ei tuu..

"Kun uni ei tuu, kai vika täyskuun
Kun en pääse millään en unen makuun
ja vaikka pääsisin nään painajaista takuul
Enkä pysty liikkumaan vaikka haluun

Ei aina pysty nukkumaan
ei unen maailmaan hukkumaan
Noustava hakemaan on juotavaa
leporutiineissa suotavaa
Puolenyön maissa merkkei kaaoksen
Koko päivänä pystynyt keskittymään en
nyt saan yhden jos toisenkin aatoksen
Miten pystyn piristyy keskel kaamoksen?
Jos en saa mä unta sillon aika uneksii
Ideoit muistii, lyijyl vaa paperil
Vain unessa mä saan elä suurii unelmii
Siis älä herätä karhuu kesken talviunii"

nouse ja loista..

"Nouse ja loista
Pois noista ahdistuksen pauloista
Arvostelijoiden käsiraudoista
Ihmisten välisistä kauloista

Vaik on yksinäistä
Ja oon nyt yksinään
En mä loppuelämäksein yksin jää
Ei saa meistä luovuttaa yksikään
Korotan sua huomen jos et korota itseesi tänään"

Tiedän että olet siinä.

Mutten ole varma onko tämä totta.

En erota todellisuutta kunnolla.

Pelkään että tämä on vain unta.

Muistutat minua jostakin mitä minulla oli.

Mutten tiedä mistä.

Helpotat oloani vain olemalla.

Tunnen kosketuksesi.

Mutten ole varma onko se totta.

Pelkään ettet pysy vierelläni.

Sillä en kestäisi lähtöäsi.

Kuolema vaanii takanani.

Vaikka olenkin onnellinen.

Pelkään että lähdet.

Ja kuolema saa tilaisuuden.

En halua kuolla.

Mutten halua elää ilman sinua.

Rakastan sinua liikaa.

Kuoleman odotellessa tilaisuuttaan.

Olen kanssasi jos vain niin tahdot.

En halua satuttaa.

Mutten voi itselleni mitään.

Joka ilta taistelen itseäni vastaan.

Haluan viiltää.

Tai en halua.

Mutta haluan.

Muistan sen ihanan veren maun suussani.

Muistan kuinka veri vieri pitkin ihoani.

Kaipaan sitä.

Mutten halua satuttaa ympärilläni olevia.

Mutta tahdon satuttaa itseäni.

 

Mul on kaikki hyvin mut mikä tää fiilis on? Jotenkin tyhjä olo enkä tarkota sitä et mul on nälkä ei tää pelkästään oo sitä. Mul on outo olo jotenki niin heikko ja pieni.. Katon mun kavereita joilla on sosiaalinen elämä se masentaa ite makaan vaan himassa enkä tee mitään järkevää.. Ja jos meen ulos mua alkaa masentaa lisää koska tajuan mitä muilla on. Paljon kavereita.. Nyt mun pitäs olla ilosempi ku oon mun poikaystävä on mun vierellä koko loman mut miks tää tunne? Noh en tiiä ehkä tää lähtee kohta..

pois pimeydestä hämärään

Minä kompuroin hyisellä tiellä ilman kenkiä.
Etsien tulevaisuutta vaikka olikin jo kadottanut tämän hetken
ja vaikka kuinka yritin löytää tietä pois tästä pimeydestä
se ei tuntunut loppuvan koskaan se vain jatkui ja jatkui
kunnes en enää jaksanut ja kaaduin makaamaan loskaiselle maalle
kylmissäni ja märkänä halusin vain luovuttaa
kunnes sinä löysit minut ja nostit takaisin ylös
sinä sulatit jäisen sydämeni
sait minun elämän ilon taas palaamaan
pelkäsin rakastumista joten jäädytin sydämmeni
ja kasvatin kuoren sen ympärille
Mutta sitten sinä tulit ja jotenkin pääsit lähelleni
en tiedä miten mutta sinä onnistuit siinä
Minä olen kiitollinen sillä sinä pelastit minut
tulit ja autoit minut lähemmäs valoa
ja maailmani on taas värikkäämpi
Minä rakastan sinua

Mä en rakastu helposti mutta kun niin käy se on suurta. Mä pelkään rakastumista nykyään mikä tarkottaa sitä että jos joku sai mut nyt rakastumaan mä oikeesti haluisin olla tän henkilön kanssa mutta nyt mä tein jotain mitä mä en yleensä tee..
Mä kerroin jo ennen ku meillä on mitään suurempaa mitä mulla on tai siis mitä mus on vialla.. Mä en oo täydellinen mut ei oo kukaa muukaa. Mut sen voin itestäni sanoo mä en oo pettäjä mä vihaan pettäjii ja vaik mä saatan kokonaa olla tunnistamatta omaa jätkääni en mä silti sitä oo unohtanu et mä olisin suhteessa sitä ei vaa voi unohtaa mut ny ku ei oo ketää millää ei oikeestaa oo ees välii mä oon paska ei mua vaa jaksa mä oon mä ja toivon et kelpaan jollekki jota mä rakastan täl hetkel mul on yks jota mä rakastan vaikken oo tuntenu sitä pitkää mä silti rakastan sitä. Mä toivon et tää ihana ihminen tajuu sen et rakastan sitä oikeesti tosi paljon ja et mul on oikeesti ikävä.. Mä oon paska.

ei.. ei.. EI!!!!

Mä en pysty mä en pysty mä en VITTU PYSTY!!!!!siit on yli 2 viikkoo ku viiltelin mä en pysty enää mä en pysty mä en pysty mä en kestä mä oon heikko mun mun on pakko PAKKO!! se käskee mua se pakottaa mua se ei hiljene mä oon liian heikko mä en saa sitä hiljenemään mä oon sekasin!!!!! ei mitä mä menin tekemää? mä olin niin lähellä miks nää äänet ei anna mun olla? miks ne ei jätä mua rauhaan! mä en jaksa. se ei tunnu missään se ei enää runnu missään mä oon jo tottunu siihen.. mä oon ilonen mut mut sit yhtäkkii vaan  yhtäkkii otan sen saatanan terän ja ja mä en ees tiiä enää syytä miks? miks mun päässä sanat kaikuune pienet sanat joilla on suuri vaikutus..

VITTU

mä oon suuri pettymys kaikille jopa ittelleni mä vaan mokaan ja mokaan yhä uudelleen ja uudelleen. ja ainaku oon ottanu niskasta kii mut lytätää maahan.. ja jee taas yks masentunu ilta ja uneton yö sitähän mä oonki kaivannu.. eiks se riitä et kuulen miljoona saarnaa ja vittuilua samasta aiheesta? eeei vittu pitää saarnaa ja vittuilla lisää! Mitä kaikki ei tiedä mä oon iha HELVETIN herkkä ihminen joskus vaa saan pidettyy itteni kasassa ja peitettyy kaiken. mut aina se ei vaa vittu onnistu mä en pysty pitää itteeni kasassa jos mulle saarnataa miljoonatta kertaa samasta asiasta tai vittuillaan päivästä toiseen. mut sitä mun elämä on Pelkkää saarmaa ja vittuilua ja mitä itteensä vihaava itsetuhone paskianen sillon tekee? Laulaa ilosesti lumisateessa ja tekee lumienkeleitä? NO VITTU EI!! mä makaanmun huoneessa ja täytän pääni ajatuksilla esim.: "sä oot vitun iso pettymys" "Kui surkee oot ku mokaat aina kaiken?" "Mitä vittuu sä yrität esittää?" "Sul on päässä vikaa tapa ittes" "Mähaluun jäädä auton alle ja päästä sairaalaan kyl hautaki käy"
Oonko kunnossa ?!? NO VITTU EN OLE!! Mä vihaan tätä kaupunkii mä vihaan tätä maata Mä VITTU VIHAAN ITTEENI!!!!sä oot pettymys et mitään muuta..

peili..

Tuijotin peilikuvaani pitkään ja vain istuin. viha valtas koko mun kehon ja löin nyrkkini siihen. vihaan itteeni..

"päivässä voi helposti kulua kaksikin päivää
vai oliko se kolme
päivät sekoittuu toisiinsa
rämmin päivien läpin kun suolla
päivä päivältä vajoan yhä syvemmälle masennuksen suohon
kukaan ei kuule huutojani
huudan apua auttakaa minua minä putoan minä kuolen
te ette auta minua te sanotte kyllä sinä pärjäät kyllä sinä itse pääset ylös sieltä
otteeni heikkenee
otteeni elämästä en voi estää itseäni vajoamasta
suo ylettyy jo rintaan asti se ahdistaa
kukaan ei auta minua
olen yksin masennuksen suolla ja pahaa vauhtia vajoamassa
ei ole voimia nousta enää" ~http://saatananmulkku.blogspot.fi/

unta..

istuin luokkahuoneen perällä. Katsoin ulos ikkunasta, niin kuin aina..
ulkona oli kaunis talvi ilma. Aurinko paistoi, ja lumi kimalsi taijanomaisesti.
silti minusta tuntui kuin olisin ollut helvetissä, kunnes..
Näin sinut ulkona. Noisin ylös jotta näkisin paremmin.
Kävelit hitaasti. Aurinko paistoi kasvoillesi. Näytit enkeliltä.
kävelit jonkun luokse ja suutelit tätä..
Puristin käteni nyrkkiin. Kyyneleet silmissä huusin ja vajosin pimeyteen. En nähnyt muuta kuin sinut jonkun toisen kanssa.
Huudan ja Huudan mutten kuule.. Istun yksin pimeydessä ja kuulen äänesi mutten enää nää sinua, olet jossain kaukana.
Hiljalleen äänesi hiljenee..
istun verisellä lattialla..
katson käsiäni jotka on täynnä viiltoja..
nousen seisomaan.
veri valuu pitkin kättäni, samalla kuin kyyneleet vierii poskillani..
nostan katseeni ja näen tumman hahmon..
kävelen sitä kohti.
Pysähdyn hahmon eteen ja katson sen kasvoja..
ja hymyilen..
Sain viimein rauhan..

..

jos joku kysyy, mä vastaan oon kunnossa, mä oon vaa väsyny..
totuus on kuitenkin toinen.. se on aina ollu..
mä en oo kunnossa kukaan ei vaa huomaa..
mä en jaksa mä oon väsyny koko ajan..
mä haluisin taas saada elämästä kiinni mut se tuntuu mahottomalta..
Mä oon menettäny mun elämästä sen mikä piti mut kasassa..
Mikä autto mua jaksaa..
mä menetin sen..

Sen ajan kun en ajautunut masennukseen katoin narutoo 9h ja nyt ku lopetin kaikki paska vyöryy mun päälle kaikki se paska kasaantuu.. mua sattuu mä häluun jonku jolle puhuu. joo kyl niit on mut ei sellasta mitä tarviin.. mä tarviin ihmisen joka pystyy pitää mut pystyssä mul oli sellanen kunnes ajoin sen pois mun luota.. sitten sain uuden joka autto mua pysyy pystyssä mut se..  se jätti mut.. nyt mul ei oo enää ketään sellast joka sais mut pystyyn.. kaverit ei auta tarpeeks.. kaverit vaa saa mut pysyy polvillani etten ihan kokonaa kaadu maahan makaamaan.. mut mä haluisin pystyy taas seisoo ilman et huojun ja kaadun.. joka aamu nousen ylös horjahdellen ja aina kaadun ja kompuroin kunnes tulee yö jolloon vajoon taas alas.. mä en jaksa ilman tukee.. mä tarviin ihmisen joka pystyy selättää mun vihan mua itteeni kohtaan edes hetkeks etten vihais itteeni.. mut minkä sille voi ku oon tällänen luovuttaja..

Lupasin etten enää viiltele petin senkin lupauksen taas..
mä en vaan voi enkä pysty lopettaa
vaikka se ei tunnu enää miltään
vaikka se ei satu ollenkaan
en pysty lopettaa
mä oon epäonnistuja

mä mokaan aina kaiken

mä aina teen jotain väärin

mä teen liikaa virheitä

mä satutan muita

mä oon surkee ihminen

mä oon surkee tyttöystävä

mä oon surkee paraskaveri

mä oon surkee kaveri

mä oon surkee naapuri

mä oon surkee pikkusisko

mä oon surkee lapsi
mä oon vaa surkee

I'm nothing..
and now that I have nothing
I resolve to be nothing
nothing to harm me
nothing to gain
I resolve to be
Nothing..

kun kävelen hiljaa
katse kohti maata
yksinäistä tietä kuljen
tuskan sisimpääni suljen

saavun kotiin, ihan hiljaa
yksin istun, pitkin iltaa

mä syytän itteeni
ja itteäni vihaan

tunnen kuinka kyyneleet
valuu pitkin poskiani
sisimpäni huutaa
yrittää tuskaa purkaa

Jääkyynel valuu pitkin poskee
sanot et oon vahva, oon rohkee
toivon vaa ettet ois niin sokee
sisimmissä huudan, mua koskee

Miksi?
voisitko kertoa
olen rikki.
en halunnu erota

Rakastin sua
miks satutit mua
en haluu en
enää rakastua

En uskalla enää
se liikaa tuskaa tuottaa
en halua ketää
miten pystyn enää luottaa

kehenkää täällä
olin varomaton
leikin heikolla jäällä
nyt oon sanaton

Löytyykö enää
täältä ketää
joka sais mut herää
mä en jaksa enää elää

Mä haluun ikuisesti, vaan lepää
Mä en jaksa taas, uutta erää
Mä haluun lähtee, täält vetää
Mä en jaksa käyttää, enää terää

Mä en tiiä miten pystyn poistaa tän tunteen mä en tykkää täst mä haluisin repii sen pois mun sisältä mä en kestä tätä tunnetta :(

Mul oli tänää hauskaa mut mul on kokoajan sellanen tunne mun sisällä et sattuu mul on mun sisällä on puristava tunne mä en tykkää tästä mä haluun jonku mun viereen tukee mua..

Mä alan olla sairas. Mä en oo surullinen tällähetkellä mä oon neutraalil tuulel, mut silti..  mulla tuli ihan yhtäkkiä mieleen mä haluun viillellä.. Ei tunteita ei ihmeempää ajattelua vaan kolme pientä sanaa..

Mä en luota enää itseeni. Enkä vähään aikaa pysty luottaa jätkälle mun tunteita. Mä en uskalla rakastuu. Mä en uskalla.. Mä en haluu taas satuttaa ketään tai tulla satutetuks mun psyyke ei vaan kestäs sitä. Mä haluun läheisyyttä mä haluun huomioo mä tarviin sellasta tukea.. Mut en uskalla päästää ketää mun lähelle.. Mä haluun halata ja pussailla mut en halua satuttaa ketään..

gg wp

mä oon turta ja sekasin oon rikki mua sattuu mä en jaksa mä haluun pois mä en vaan jaksa.. Enää.. Viilsin ihoa mutta se ei satu läheskää nii paljon ku se mitä teit mulle oon henkisesti turta ja kärsin fyysisesti sen takia, se näkyy mun iholla muttei läheskään niin pahasti...

Normaalisti, ihminen itkee
Tai näyttää muuten vahvoja tunteita,
Mutta minä,
Minä en itke,
minä en huuda,
Minä en näytä mitään tunteita,
Muuta kuin tyyneyden,
Ilmeettömänä,
Viillän ihoni auki,
Toivoen että tuntisin kipua,
Mutta olen liian turta itkemään,
Olen liian syvällä,
Etten enää kykene,
Sitä näyttämään.

Kehoni hylkii ruokaa,
Yritän syödä,
Mutta joka haukulla,
Nielaiseminen vaikeutuu.
Päätäni särkee,
En ole syönyt kunnolla,
Pitkään aikaan.
En jaksa edes pelata enää,
Jaksan juuri ja juuri,
Herätä aamulla,
Ja mennä kouluun.
En thtoisi,
Mutta pakotan itseni,
Mutten tiedä,
miksi?

Olo suhteisiin verrattuna mul menee iha ok.. mun kaverit (2niistä) piristää mua koko ajan :) mut sit himassa.. Tää aamu alko sillä et mulle heti huudettiin siitä etten eilen vieny jkoiraa ulos enkä siivonnu rottien häkkiä koska nukahin pitkäst aikaa ilman lääkkeitä -_-'' en oo sitte toissa päivän jälkeen viillellykkään vaikka mun poikaystävä ei huomaa mua eikä puhu mulle ollenkaan :/ mä oon nyt ainaki hetkeks unohtannu mun EX jätkän mutta niin oli käyny ennenki ja sit taas murruin eli ootan innolla -_-' noh iha hyvä et nyt oon pirstyny kiitos Metukalle (enimmäkseen) ja Neealle :) Mä en ite nyt jaksa välittää ton mun jätkän käytöksestä. jos se ei haluu puhuu mulle nii ei sitten mä en vaan jaksa mul on muutenki masennus etten jaksais nyt masentuu lisää joten keskityn siihen mikä tekee mut iloseks eli Neea ja Matteus :)

NAUTTIKAA SIITÄ MITÄ ON, ÄLKÄÄ VÄLITTÄKÖ SIITÄ MIKÄ MASENTAA TEITÄ ENEMMÄ!!!

Ja muuten:

3 weeks, 1 hours, 15 minutes until ASSEMBLY!!!

Se kävelee mun ohi, mua ei ole. Se kohtelee mua ku ilmaa, mua ei ole. Se ei katso mua, mua ei ole. Se ei sano sanaakaan mulle, mua ei ole.. Jos mua ei ole mitä vielä teen täällä? Miksi olen täällä? Mä haluun pois haluun vaa juosta ja juosta nii pitkään ku vaan voi. Mä en jaksa mä haluun pois. Mua ei tarvita. Mua ei kaivata. Päästäkää mut pois mä en jaksa enää tätä! Oikeesti mua ei ole..

Nyt on parin päivän ajan tullu syötyy ja nukuttuu tosi huonosti..
Mä en vaan voi uskoo et häädin jonkun niin tärkeän ja rakkaan ihmisen mun elämästä. Nyt melkeempä 3kk jälkeen sattuu enemmän ja enemmän sitä kauemmin menee sitä rankempaa tää on. Mä odotan koulun alkuu et saisin vihdoin jotain muutaki ajateltavaaku ex ja kuinka idiootti olin ja kui kaipaan sitä ja kui ääliö olin ja kui rakastan sitä ja kui mokaan aina ja kui oon aina tällänen mokaaja.. Mä oon murtunut :[ mä kidutan itteeni mä kohtelen mun kehoa kaltoin rangaistakseni itseäni koska oon niin huono ihminen.. Mä en nyt jaksa kirjottaakkaan :[

Se on surullista miten tunnen tuskanne
 lukiessani teidän blogejanne
Se on surullista miten pystyn samaistumaan teihin.
se on surullista miten haluamne apua
ja kumminkin tiedämme ettei valtiolta sitä saa.
Sillä lääkärit määrää vain pillereitä ja ajan terapeutille.
Mutta onko se silloin hyvää elämää
 syödä päivästä toiseen lääkkeitä
 joiden sivuvaikutus on yleensä väsyttävä.
Ja vaikka terapeutilla on vaitiolovelvollisuus, kuinka moni uskaltaa kertoa tuntemattomalle ihmisille elämästään
Jos ei pysty edes läheisilleen?

Meistä jokainen tarvitsee itselleen ihmisen
jolle kertoa
Jolta pyytää apua.
Minulla oli sellainen,
 kunnes mokasin
ja ajoin hänet pois luotani..

Jos meitä on täällä näin monta
Jotka pystyy samaistumaaaan toiseen
Miksi emme sitten hae apua näiltä ihmisiltä
Jotka jo ymmärtää meidän tunteitamme
Toisaalta olisiko siinä sitten apua
Jos olemme kaikki rikki
Miten voisimme auttaa toisiamme?
siitäkin voi olla vaikka mitä mieltä
Mutta itse haluaisin tutustua ihmisiin,
Jotka samaistuisi minuun.
Siitä voisi sitten kunnolla ymmärtää
Etten ole oikeasti ainoa.
Vaikka sen tiedoistan
Ja tavallaan minun pitäisi jo tiedoistaa se.
Sillä koko perheeni on masentunut.
Ja vaikka perheeni on
En itse pysty puhumaan siitä heille.
Kyllä he kaikki sen tietävät.
Mutta siltikin
Puhuminen on vaikeaa
Se on aina ollut ihmisille vaikeaa.
Vaikkei sen pitäis.
Toinen ongelma on sitten se
ettei ihmiset osaa kuunnella.
jos ihminen on masentunut
Se ei välttämättä jaksa kuunnella
Varsinkaan jos tämä toinen
Selittää jostain "pienemmästä" ongelmastaan.
(ei sais vähätellä ongelmien suuruutta
sillä kaikki kestää erillailla asioita)
mutta silti meidän pitäisi oppia nämä kaksi asiaa.
1.puhua ja 2.Kuunnella

Mutta nyt en kirjota enempää.

vuoden ajan olin elossa henkisesti. Tietenkin oli hetkiä jolloin pari hassua "naarmua" sattui tulemaan. Mutta siihen että kestin vuoden ajan ilman mitään pahempaa masennusta johtui siitä yhdestä ja ainoasta ihmisestä jota rakastin.. Nyt kun erostamme on kulunut miltei 3kk tunnen vain vajoavani syvemmälle ja syvemmälle masennukseen ja se näkyykin jo mun ihossa.. Kun olen kotona äitini luona syöminenkin tuntuu miltei mahottomalta ja päivät vietän istuen omassa huoneessa tai koneella. Olen tämän mun ex kihlattuni jo monta kertaa puhunut mutta se vain pahentaa mun oloa kyllä se siis helpottaa sen hetken kunnes se mainitsee tyttöystävänsä nimen.. Onhan mullakin poikaystävä mutta sitä pidempää oon ollu senkaa yhessä sitä kaukasemmalta se meihän suhde musta tuntuu.. Mulla on siis hirveä masennus päällä mutta kaiken voi peittää hymyn alle.. Jee.. Ainoo ihminen jonka edessä se tekohymy ei toimi oli mun ex kihlattu.. Ja sitä ei oo enää.. Tää on niin klisee mut sanon silti koska ei kiinnosta mut meijänhän piti olla yhdessä viel monta vuotta.. Mä rakastan sitä enemmän ku mitään vieläkin.. Ja kyllä rakastan tai siis luulen ainakin rakastavani mun nykyistä poikaystävää mut rakastan silti mun exää enemmän ja se on pikkuinen ongelma.. Mä vihaan itteäni ja syytän itteäni kaikesta. Miksi oi miksi en voinut olla aseksuaali?? Olisi paaaljon helpompaa. En olis varmaan peittäny mun ihoa näillä arvilla ja haavoilla enkä olisi masentunut tai tuskin olisin.. Ja jos en olis eronnu mä tuskin olisin nytkään näin rikki ja turtunut mutta minkäs sille teen ku mokasin kaiken niinkuin aina.. Hyvä milena hyvä sisko teit taas kaiken niinkuin pitääkin.. -_-     mä en jaksa mä en oo huomion hakia mua suoraansanoen ei kiinnosta jos joku lukee nää vaikka sitte joku koulust koska kiusaamiseen oon jo tottunu ja se ei suoraansanoen enää tunnu miltään kaiken tän muun paskan maailman ympärillä. Kiusaaminen tuntuu mulla nykyää samalta ku sokeri murkku yrittäs purra hah ne kusipäät ei saa tehtyy mulle enää mitää haittaa. Onneks pääsen vihdoin pois koulusta ja voin muuttaa tänne missä mulla ei oo mitää kavereita paitsi mun iso broidi ja sen kaverit eli mul tulee olee asiat aik pirun paljon paremmin tai nii ainaki luulen nii.. Jätän mun poikaystävän ja parhaan kaverin kyl helsinkiin mut jos oon poissa mulle tärkeitten ihmisten luota nii luultavasti en voi niit sen enempää satuttaa ku se lähtö sattuu.. No siis enhä mä muuta hirveen kauas mut tarpeeks.. Mä oon hyppiny iha sikana tän tekstin kanssa mut iha sama.. Uusvuos yö oliki sitte jännä pohkees kolme 1cm levyst viiltoo jalassa kaulassa pari ihanaa "naarmua" ja pillereitä menasin vetää.. Elikkä hyvää uuttavuotta tein melkeen itsarin have a nice day! Mutta miksi sitten en tehnyt? Ystäväni joa oli mun vieressä nukkumassa ja itse en ainakaan tykkäisi hyvää herätä ruumiin vierestä.. Jei onneksi olkoon piddensit juuri tätä mitätöntä elämääni... Thanks a lot.. -_- jep mä meen ny tuijottaa seinää enhä mä muuta enää teekkää...