paljon kuolemaa niin lyhyessä ajassa, mikään ei ole mennyt suunnitelmien mukaisesti, mut
loppupeleissä asiat tuntuu loksahtavan taas kohdallen.
tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista.
uus vuos tekee tulojaan ja vihdoin tuntuu siltä että voin vihdoin alottaa kokonaan puhtaalta pöydältä asiat tuntuu vihdoin oikealta. toivottavasti tää ei pääty vielä pitkään aikaan

Tein sen taas.
Lopettaminen on vain niin vaikeeta.
Ahdistus voimistuu päiväpäivältä.
En taaskaan pysty syömään enkä nukkumaan.
Nestemäiset ruuat menee alas mutta en tunne nälkää joten miksi syödä jos ei ole nälkä?
Reiteen sattuu.
Miten voin olla näin heikko?
Sorruin ja nyt kaduttaa miksi olen näin typerä?

Mä itken..
Mä pystyn taas itkemään.
Se kuulostaa pikku jutulta mutta
Mulle se kn iso juttu.
Se tarkottaa sitä että mulla menee paremmin. Vaikka mua ahistaakin enkä saa nukuttuu kunnolla enkä syötyy se et mä itken on jotakn mihin en oo kyenny aikoihin ilman minkäänlaisa kohtauksia.
uleensä mun tila on menny ylös ja alas sitä mukaan kun mulla on ollu joku. Sillon mun tila on koholla ja sitten kun mut jätetään vajoon pohjalle. Nyt kun mulla ei vieläkään oo ketään ja pystyn itkemään ilman mitään kohtauksia on outoa. Mulla ei oo ketään mun paras kaveri asuu kaukana ja vietän suurimman osan ajasta yksin tekemättä mitään ja silti. Mä pystyn itkemään. Nyt te kuvittelette et tää johtuu lääkkeistä mut se on vaan osa syy koska mä tiedän ettei noi lääkkeet oikeastaan vaikuta muhun samallailla kaikki menee olin lääkkeillä tai ilman. Mutta tänään sain mun ensimmäisen tatuoinnin. Se ja tää aika mitä oon kuluttanu sängynpohjassa miettien on suurin syy miks pystyn taas itkemään.  En oikeen osaa selittää muuten kun siten että ennen tätä mun romahdusta mä aina yritin liikaa, mikä sai mut fyysisesti ja henkisesti uuvuksiin. Ennen, kun mulla oli romahdus piste makasin sängyssä ja käytin sen vähäisen energian vääriin ajatuksiin mikä sai mut vielä pahempaan kuntoon vaikka sillon mulla oli helpompaa kuin nytten. Nykyään oon tän osastohoidon jälkeen ruvennu miettimään uudelta kantilta koko maailmaa. Oon tutustunu itteeni paremmim esim. Nyt tiedän miks väsyn jos yritän olla isossa porukassa monta päivää putkeen se johtuu siitä et oon introvertti. Mä viihdyn yksin tai hyvin pienessä porukassa missä ei tarvii tehdä mitään. Vaikka mä nautinkin ajoittain isossa porukassa olemisesta niin ei se oo mun juttu. Tähän asti oon syyttäny itteeni kaikesta mutten koskaan oo oikeastaan myöntäny niitä omia virheitä en oo päässy siihen tilaan että oisin voinu antaa itelleni anteeksi ja oppia niistä. Mutta pikkuhiljaa tässä yksinäisyydessä oppii ajattelemaan uudelleen paremmin kaikkea jolloin myös oppii reagoimaan uudella tavalla. Mä en oo kunnossa mä  myönnän mä tuun romahtaa vielä moneen kertaan mutta tärkeintä on et aina ku romahdan nousen ylös voimakkaampana.
Kaiken tän sekavan tekstin keskellä kyyneleet valuu poskillani tälläkertaa helpotuksesta sillä aikaa kun kirjotin tätä surjn ja ahdistuksen kyyneleet on vaihtunu helpotuksen kyyneliin ja tähän on varmaan hyvä lopettaa ja koittaa mennä nukkumaan.

Oona on anoo mil on enää mulle väliä. Mä en enää jaksa keskittyy mihinkää muuhun kun oonaan.
Mä oon rakastanu sitä siit päiväst asti ku näin sen ekan kerran 31.7.14
Päibä päivältä tajuun kui tärkee se on mulle.
Päivä päivältä rakastan sitä vaan enemmän.
Aina ku oon tutustunu johonki uuteen ihmiseen oon sanonu et se on mun unelmien nainen. Oon sanonu et rakastan sitä. Oon sanonu kui upee ihminen se on. Ja sanonu kii kaunis se on. Usein kuulen ku ihmiset sanoo "onhan se iha hyvän näkönen"  ihan ku oona ei ois mitenkää erikoinen mutta mun silmissä oona on upein nainen jonka oon koskaa tavannu. mä rakastan sitä naista koko mun sydämmellä.

Oon nyt ollu perjantaist lähtien kotona ja ei hyvältä näytä.

Ruokahalu on sama kuin ennen osastohoitoa. Nukkuminen vähenee päivä päivältä. Lääkkeistä ei tunnu olevan muuta hyötyy ku se et oon enemmä neutraali sanoisin pikkuhiljaa jo hiukan kyyninen omaa elämääni kohtaan. Mä oon tullu siihen pisteeseen että mun on aika luovuttaa kaikki mennyt kokonaan ja antaa vaan olla. Liian pitkään mä oon eläny menneessä aina jollakin tapaa. Mun on vihdoin aika unohtaa. Aloittaa alusta. 

Living breathing for a single moment We've left everything we had being Time to roll brothers out and over Nothing to lose, nothing but time

Build your walls Fortify..

osastohoito päätty vaikken oo viel valmis pää tuntuu räjähtävän en tiedä pytynkkö tähän huomenna tuskin tulen nousemaan ottamaan edes lääkkeitä mitä minule määrättiin osastohoidon yhteydessä

juon kaljaa ja se helpottaa jotain mihin purkaa tätä ahdistusta
en halua kumminkaan satuttaa itteäni
en sitten tiedä kumpi on parempi vaihtoehto?
juonko itseni hegiltä vai jatkanko viiltelyä ja toivon etten osu valtimoon?
en tiedä kummassa on suurempi riski se että maksa pettää vai se että osun vahingossa valtimon tai jään auton alle huolimattomuuttani?
noh ne nyt päätti että olen koti kelpoinen vaikka sain paniikkiokohtauksen kesken hoitosuunnitelman.
nää on niin näitä peijaksen toimenpiteitä.
himottaa kovasti tehdä jotain mutta pelko tikkaamisesta iskee kovaan
olen jo ahdistukseeni ottanut ketipinoria 125mg eikä tunnu missään
alkoholikin auttaa enemmän kun nää lääkkeet
pää rähäjtää
en oikeasti jaksa enän mutta on pakko
muiden vuoksi..
keikki mitä teen on jonkun muun kuin itseni hyväksi.

vaikka mun pitäis tehä tää itteni vuoksi
silti teen tämän kaiken vain muiden hyväksi
niiden hyväksi jotka on mulle tärkeitä
vähät välitän ittestäni kuha muilla on hyvä olla.
se on tärkeintä.

Ahistaa.
Älä anna ahistukselle valtaa.
Pelottaa.
Älä anna pelolle aikaa.

Jos totta puhutaan aloitin koulut koska mulle sanottiin että mun pitää kasvaa.
Jos totta puhutaan oon sinkku koska  mun käskettiin odottaa.
Jos totta puhutaan oon ahistunu koska vaikka yritin mut torjuttiin ja nyt tuntuu siltä kuin kaikki torjuis mut.
Jos totta puhutaan oon osastolla koska mä aloin torjumaan ittenikin.
Jos totta puhutaan mua pelottaa olla yksin..

Päivät matelee.
sekuntit tuntuvat minuuteilta, minuutit tunneilta,  tunnit päiviltä ja päivät viikoilta.
Ahdistaa.
Kävelen käytäviä pitkin ja toivon että voisin edes nähdä sinusta vilauksen.
Rintaan sattuu.
Istun tupakka huoneessa ja mietin näenkö sinua enää ikinä.
Väsyttää.
Aamut ja illat on helvettiä päässäni pyörii miljoona muisto sinusta.
Ilman lääkkeitä en pysty nukkumaan.
Kaikki mitä teen muistuttaa sinusta.
Olen huolissani.

Yritän mutta se on vaikeaa.

Yritän jaksaa vaikka oikeasti haluisin vain luovuttaa.
Pää hajoo yritän silti pysyä pystyssä.
se hymy minkä näette ei ole oikea se on vain  maski.
maski jolla pääsen kiertämään kaiken.
viiltelyn olen saanut lopetettua ainakin melkein..
Se että en muista sen tapahtuneen ei tarkoita että se ei olisi tapahtunut.
En voi sivuuttaa sitä tosiasiaa etten ole ehjä.
etten ole yksinäinen..
Yksin on kamalaa elää mutta se ei tarkoita sitä että heittäityisin
suhteeseen noin vain vaikka tarvitsisin sitä läheisyyttä ja tukea mitä suhteessa saa.
En jaksa yrittää enään ja silti pakotan itseni heräämään aamulla hymyillen
ja menemään kouluun hymyillen ja kaikki luulee että olen ehjä.
On totta että olen näitten vuosin varrella vahvistunut muta se ei tarkoita sitä
etten voisi yhtäkkiä hajota miljooniksi palasiksi.
yritän jaksaa.

"Everything happens for a reason"

Sattuu en pysty tähän henki ei kulje
ehkä vain yksi
ehkä sitten kaikki on taas paremmin
vai onko?
oravan pyörässä
olen jumissa

ilman sinua
en tiedä minne mennä
Siivet selkään lennä
kohti korkeuksiin kurotan unelmiin
jos putoan otatko mut kii?
vai päästätkö vaan irti
sua rakastaisin silti
sä tiiät mitä mieltä oon 

sua rakastanu pitkään oon 

oon jääny loukkuun, onkaloon
meijä tapaaminen oli kohtaloo.
älä unohda minua

Aikaa kuluu ja mietin vieläkö sut nähdä saan?
Ikävä on kova sydämeen sattuu kyyneleet virtaa
hengittäminen on miltei mahdotonta
rakastan sinua.
Kun sanoin että haluan viettää loppuelämäni kanssasi tarkoitin sitä

Sinä olet se oikea minulle miksen pitänyt kovempaa kii?
miksen ikinä tee mitään oikein?

Lupaan muuttua

LUPAAN
en
vain
voi
elää
ilman sinua.

älä
älä unohda minua.

Menen makaamaan sängylleni makaamaan
Suljen silmäni ja koitan nukahtaa
Rinnassa yuntuu polte se sattuu
Niinkuin se kun otit kädestäni kiinni
Ei se ei sattunut fyysisesti vaan henkisesti
Se ajatus kuinka voit tehdä niin minulle
Haluan kuolla haluan pois täältä
En hae huomiota
Tämä on totta
En jaksa yrittää kun saan kuulla huutoa
en jaksa odottaa
Mutta on pakko
En voi tehdä sitä muille se olisi itsekästä
En halua satuttaa muita
Olen loppu
Yritän jaksaa mutta se ei onnistu
Minua väsyttää mutten saa unta äänet huutaa päässäni
Miksei ne voi vaijeta?
Ilman että minut pumpataan täyteen lääkkeitä?
En halua niitä!

Maa musertu jalkojeni alta kun luin ne sanat
"mä haluisin et sä lähtisit pois"
oli vaikea hengittää, todellisuus oli katoamassa silmistäni
olin lähellä paniikki kohtausta
mutta ehdin kasata itseni
pakkasin nopeasti jotain tavaroitani ja lähdin ulos
itkin monta tuntia 

ja kun pääsin vihdoin korsoon
join
ja yritin pitäää pään kasassa
sorruin siihen taas
en tiedä mitä tehdä
mitä nyt käy?
olemmeko me nyt ohi?
kaiken sen jälkeen
loppuuko kaikki nyt?
viimeinkin kun puhuin
viimeinkin kun sanoin että on paha olla.
onko tämä ohi?

Mä oon se joka odotaa hiljaa että joku tulee puhumaan mä oon se joka ei sano sanaakaan ennenkuin joku toinen aloittaa. Mä oon se joka odottaa että muut huomaa että olen paikalla.

Syy miks mä kirjotan tänne on se et mä oon aina se joika kuuntelee ku muilla on huolii mä oon se joka pysyy hiljaa ja sanoo et kaikki on okei. totuus on se et munki pitää saada puhuu joskus mäki tartten kuuntelijaa mut.. ei mul oo ketää joka kuuntelis. jos alotan puhumisen ihmiset häiriintyy. Mulle on sanottu et harva ihminen osaa kuunnella muita ja se on hyvä juttu et mä osaan kuunnella se on harvinaista ja et mä oon hyvä siin se tekee musta semmosen ihmisen johon voi luottaa. Mut mäkin tartten tukea mä haluun puhua vaikken osaakkaan.

Kun on kasvanut talossa missä mies aina huutaa.
Kun on joutunut kuunnella 9vuotta päivästä toiseen huutoa eriasioista.
Kun on tottunut liikkumaan omassa ktonaan kuin luolassa jossa karhu nukkuu.
Kun on nähnyt perhe väkivaltaa ja ollut siinä veren ja kyynelten keskellä.
Siitä tulee traumoja.
Jonka takia pienestäkin äänen nostamisesta tiuskauksen muodossa saattaa kyyneleet alkaa valua.
Jonka takia ei pysty nähdä ihmisiä jotka on tärkeitä vuotamassa verta ilman että meinaa pyörtyä.
Jonka takia känniset mihet vähänkin viittuuntuneine on pelottavia eikä meinaa pystyä kävelemäänkään niideon ohi.
Jonka takia menee lukkoon kun joku yrittää puhua  vähänkin tiukemmalla sävyllä.
Olen hauras vaikken näytä siltä.
kohtele minua varoen.

Viikonloppu meni ihan hyvin varsinki perjantai vaikka käsi meniki paskaks yytä en tiiä/muista :D näin paljon mahtavii ihmisii ja oli hyvä olla ulkona pitkäst aikaa :) mutta nyt sitte kivi seinä suoraa päin naamaa päätin mun koiran lopetuspäivän jos se ei kärsi sitä ennen... oon itkeny tänään mut mä pärjään oon oppinu käsittelee tunteet paremmin ku vuosii sitte. nyt  mä kestän oon ilonen et oon pystyny lopettaa viiltelyn paniikki/ ahistus kohtaustakaa ei oo tullu sitte viimevuoden vapun joten must tuntuu et mä oon parantumaan päin tartten vaan enemmä ulkoiluu ja muutenki himast poistumista. tarviin kavereit ._.

50,4 laihdun koko ajan ilman syytä ilman tarkotusta mut mä laihdun.. mul ei oo pitkää aikaa näkyny lonkka luita ja nykyään ne näkyy pömppis mul on vieläki :D mut lonkka näkyy.. kattoo si viikon pääst kui paljon oon laihtunu viikossa..

Mun pää räjähtää tuntuu hirveeltä mä en jaksa  mä en tiiä mitä mä oon edes tekemässä mun pää ei kestä. kaikki pyytää mult liikoja mä en vaan jaksa mä en yksinkertasesti jaksa....

I feel like shit..

Olin pitkäst aikaa koulussa ja koko kolupäivän ajan mun kädet vaa täris oli muutenki huono olo sit sain hetkeks ajatukset muualle juttelemal muun uuden luokan luokkalaisenkaa ja sit ku menin takas hommiin nii rupes kädet taas tärisee mä en tiiä mikä mul on mut mä en tykkää täst yhtään..

Mun rakas on ollu kiree eilisest lähtien ja tänää se ärsyynty aika pahasti..
mä yritin vaa pelleillä ja pitää hauskaa kumul oli aikasemmin nii huono olo..
yritin piristää vaa itteeni. Ja se aluks toimiki mut kait en osaa lopettaa ajoissa ku sain sen vaa suuttumaa. Tuntuu pahalt ennen ku me lähettii nii se ärsyynty sillonki muhun.. miks en tee mitää oikein.. satutan ja ärsytän vaa kaikkii jota rakastan.. miks en osaa olla kunnollinen?

Pakotan itseni syömään ei ole nälkä mutta on syötävä. Minulla on useamman päivän ajan ollut pää kipeä lääkkeet ei auta nukkuminen ei auta. On paha olo oksettaa kun syön. Illalla on vaikea olla itkemättä stressaa niin helvetisti.

Kiellän sen tapahtuneen yritän unohtaa sillä aina kunajattelen olen liian lähellä reunaa ja minähän lupasin sinulle etten tee mitään. Muistatko kun sammuit kiasmalle? Nukuit mun sylissä monta tuntii. Mul oli hirvee kusihätä ja jalka oli puutunu nii etten pystyny liikuttaa sitä ja silti istuin siinä vahtimassa kunnes tuli selvä ihminen paikalle? Muistakko ku sun mutsis oli vihanen mulle ja huus mulle ku oli peloissaan ku olin ottanu sut mukaa johonki juttuun? Muistatko ku sillo sanoin sille et mä en anna kenenkää koskeekkaa suhun ja et suojelisin sua mun hengellä? Mä tarkotin sitä.. en halua satuttaa ketään en ikinä, en enää. Tein virheen ja kärsin nyt seurauksista.
         Istun kotona poistin yli 300 kaveria facebookista. En ole nähnyt kavereita moneen viikkoon en vain halua enää satuttaa ketään. Siksi pysyn kotona enkä näe kavereita en halua satuttaa enää yhtään ketään. Se oli suuri virhe. Olen aina piiloutunut muiden varjoon paeten sitä mitä itse olen tehnyt. En ole koskaan ottanut koko vastuuta itselleni jolloin en ole myöskään kärsinyt seurauksista kunnolla. Siksi nyt suljen itseni maailmalta ja kärsin ilman kavereita. Tästä hetkestä Assemblyihin ja Assemblyjen jälkeen taas seuraaviin assemblyihin välttelen ihmisiä. En tule enää kamppiin jottei sinulle tule huono olo en tule sinne ellei ole pakko ja jos tulen niin tulen nopeasti ja katoan yhtä nopeasti en aijo moikata ihmisiä ellei ole pakko. En vain jaksa enää elää pelossa että satuttaisin taas jotakin minulle tärkeää. Taino on yksi jota pelkään satuttavani on joona mutta muita ei enää ole en halua. En pysty antamaan anteeksi itselleni en ainakaan pitkään aikaan. Sinähän tiedät etten ole antanut anteeksi sitä mitä tein roopelle.. ja siitähän on jo puoltoist vuotta joten miten pystyisin antamaan anteeksi tätä?
         En halua selitellä enään en halua sanoa yhtäkään tekosyytä joten pysyin hiljaa. Myönnän että tein sen. Ja pyydän anteeksi vaikket antaisikaan.