Kipinä on kadonnu
Kaikki tuntuu rutiinin omaiselta
En vastaa kännykkään
En halua puhua kenellekkään
Yksinäisyys on kultaa
Haluan olla rauhassa
Omissa oloissani
Ja rentoutua
Korson rauha
Parempaa en voi pyytää
En tällä hetkellä
Tätä tarvitsen
Yksinäisyyttä
Ja rauhaa
Aikaa rentoutua
Aikaa miettiä
Vain aikaa..

Kuvittelin että kun muutan korsoon
saan vihdoin jätettyä kaiken taakse
ja aloitettua puhtaalta alustalta mutta
eihän tässä niin käy
Olen kahlittu menneisyyteeni
se ei päästä irti ei sitten millään..
Nään vieläkin harhoja,
mutta niistä on tullut jo niin tavallisia
etten enää jaksa huomioida niitä..
viilsin käteeni perhosen
haluan lisää
lisää arpia
lisää verta
lisää tuskaa
 "i'd rather feel pain than nothing at all"
otin juhannuksena 5x 200ml jotain kolmio lääkkeitä
poltin ja join...
sekakäyttöä..
heh.. kuulo siinä meni enkä voinut kävellä enäää
oli pakko pyöräillä
haluan pän taas sekaisin
haluun vetää pääni SEKAISIN!
olen välillä ihan erillainen
mielialani ja käytökseni vaihtuu koko ajan
mistä voin tietää kuka oikeasti olen?
jotkut väittää tuntevansa minut mutten sitten tiedä
miten kukaan muu voi tuntea mua
jos en edes itse tunne itseäni?
olin yksin vantaalla
en vastaa kännykkääni
tunsin taas eläväni
kun tulin helsinkiin jotenkin ahdisti
oli ihanaa saada omaa rauhaa
 omassa huoneessa
 kitaran kanssa
eikä kukaan tullut häiritsemään
se oli mahtavaa
nyt olen taas täällä missä on ihmisiä
kokoajan joku häiritsee
en saa olla hetkeäkään yksin
ilman että joku kyseenalaistaa
täällä taistelen sitä ajatusta vastaan
joka käskee viiltämään
olisihan se kivaa mutten voi
joku kumminkin huomaisi
masennus lääkkeet rupee houkuttamaan kivasti
ainakin tulis uni
ja vähän kaljaa päälle niin on hyvä olla :)
sen teen ihan sama vaikka kuka suuttuis
mun kroppa ja jos ite haluun tuhoo sen niin ent sitten?
mun elämä jos haluun tuhoo sen nii ent sitte?
oon eläny niin pitkään muide ehdoil
etten oo ehtiny olla oma itteni
en oo ehtiny tehä sillee ku ite haluisin
mä haluun vaa olla yksin välil
onks sillo kaikkien pakko tunkee naamaansa mun asioihin?
mä haluun korson rauhaan!
Mä hauun olla yksin!!
ainaki hetken...

Pitkäsyä aikaa tunnen eläväni.
Vaikka tulevaisuus on vaakalaudalla
Niin jotenki nyt on niin etten voi muuta kuin elää hetkessä ja nauttia tästä mitä nyt on ja toivoa että tää tunne kestää pitkään koska diit on n.vuos aikaa ku tunsin viimeks tälleen ja mä voin sanoo et tätä tunnetta on vaikee voittaa.
Tää on
Puhdasta
Iloa.

Paljon on muuttunut, paljon vielä edessä.

Mun ajattelu maailma on jokseenkin muuttunut. Ei täysin, mutta jonkuverran. En enää pidä itteeni ihan nollana.
Tykkään kropastani
Enkä ole enää alipainoinen
Odotan innolla koulun alkua
Ja muuttoa korsoon
Oon lopettanu viiltelyn
Enkä oo niin masentunu ku ennen.
Alan pikkuhiljaa oppia katsomaan elämää uudesta näkökulmasta
Alan oppia arvostamaan niitä pieniä yksityiskohtia joista elämä koostuu. Alan myös oppia että elämässä ei tartte tehä suuria tekoja vaan niitä pieniä positiivisia tekoja jotka auttaa muita.
Kun olin laivalla suomen päässä satamassa oli 2 naista ja vaunu ikäinen pieni poika jolta tippui tuttipullo kukaan muu kuin minä ei sitä huomannu tai jos huomasi ei tehnyt asialle mitään. Vilkuilin ympärilleni ja meinasin olla tekemättä asialle yhtään mitään mutta päädyin kuitenkin kävelemään vaunujen luokse ja nostamaan sen pullon ja antamaan sen sille pienelle pojalle. Se hymy joka sen pienen lapsen kasvoille nousi kun annoin sen pullon. Se hymy lämmittää vieläkin mun sydäntä.