Paljon on muuttunut, paljon vielä edessä.

Mun ajattelu maailma on jokseenkin muuttunut. Ei täysin, mutta jonkuverran. En enää pidä itteeni ihan nollana.
Tykkään kropastani
Enkä ole enää alipainoinen
Odotan innolla koulun alkua
Ja muuttoa korsoon
Oon lopettanu viiltelyn
Enkä oo niin masentunu ku ennen.
Alan pikkuhiljaa oppia katsomaan elämää uudesta näkökulmasta
Alan oppia arvostamaan niitä pieniä yksityiskohtia joista elämä koostuu. Alan myös oppia että elämässä ei tartte tehä suuria tekoja vaan niitä pieniä positiivisia tekoja jotka auttaa muita.
Kun olin laivalla suomen päässä satamassa oli 2 naista ja vaunu ikäinen pieni poika jolta tippui tuttipullo kukaan muu kuin minä ei sitä huomannu tai jos huomasi ei tehnyt asialle mitään. Vilkuilin ympärilleni ja meinasin olla tekemättä asialle yhtään mitään mutta päädyin kuitenkin kävelemään vaunujen luokse ja nostamaan sen pullon ja antamaan sen sille pienelle pojalle. Se hymy joka sen pienen lapsen kasvoille nousi kun annoin sen pullon. Se hymy lämmittää vieläkin mun sydäntä.