Kiellän sen tapahtuneen yritän unohtaa sillä aina kunajattelen olen liian lähellä reunaa ja minähän lupasin sinulle etten tee mitään. Muistatko kun sammuit kiasmalle? Nukuit mun sylissä monta tuntii. Mul oli hirvee kusihätä ja jalka oli puutunu nii etten pystyny liikuttaa sitä ja silti istuin siinä vahtimassa kunnes tuli selvä ihminen paikalle? Muistakko ku sun mutsis oli vihanen mulle ja huus mulle ku oli peloissaan ku olin ottanu sut mukaa johonki juttuun? Muistatko ku sillo sanoin sille et mä en anna kenenkää koskeekkaa suhun ja et suojelisin sua mun hengellä? Mä tarkotin sitä.. en halua satuttaa ketään en ikinä, en enää. Tein virheen ja kärsin nyt seurauksista.
Istun kotona poistin yli 300 kaveria facebookista. En ole nähnyt kavereita moneen viikkoon en vain halua enää satuttaa ketään. Siksi pysyn kotona enkä näe kavereita en halua satuttaa enää yhtään ketään. Se oli suuri virhe. Olen aina piiloutunut muiden varjoon paeten sitä mitä itse olen tehnyt. En ole koskaan ottanut koko vastuuta itselleni jolloin en ole myöskään kärsinyt seurauksista kunnolla. Siksi nyt suljen itseni maailmalta ja kärsin ilman kavereita. Tästä hetkestä Assemblyihin ja Assemblyjen jälkeen taas seuraaviin assemblyihin välttelen ihmisiä. En tule enää kamppiin jottei sinulle tule huono olo en tule sinne ellei ole pakko ja jos tulen niin tulen nopeasti ja katoan yhtä nopeasti en aijo moikata ihmisiä ellei ole pakko. En vain jaksa enää elää pelossa että satuttaisin taas jotakin minulle tärkeää. Taino on yksi jota pelkään satuttavani on joona mutta muita ei enää ole en halua. En pysty antamaan anteeksi itselleni en ainakaan pitkään aikaan. Sinähän tiedät etten ole antanut anteeksi sitä mitä tein roopelle.. ja siitähän on jo puoltoist vuotta joten miten pystyisin antamaan anteeksi tätä?
En halua selitellä enään en halua sanoa yhtäkään tekosyytä joten pysyin hiljaa. Myönnän että tein sen. Ja pyydän anteeksi vaikket antaisikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti