Päädyin sitten taas kodittomaks tälläkertaa erona se että majapaikka vaihtoehdot väheni mikä taas on todella mukavaa ottaen huomioon syksyn tulo. Syy? Kämppikselle tuli tunteet jonka takia ei kestäny kattoo mun naamaa., tosin kun exän takia itken vieläkin niin eihän sitä kukaan jaksa kattoo vaikka minähän sen jätin. Tosin omasta mielestä näin oli parempi molemmille ottaen huomioon molempien huonon tilanteen minä sillon kodittomana ja jätkä porukoilla. Lopputulos asuin erittäin pienessä huoneessa enkä uskaltanut liikkua talossa jätkän perheen ollessa paikalla sillä olen tälläne epäsosiaalinen paska ja ahdistun pienestä. Mutta parempi näin tunsin olevani loukussa sielä mikä johti siihen että olin erittäin vittuuntunut ja välinpitämätön, olisimpa tajunnu sen sillon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti