kuolema

Miten siitä pääsee yli? Miks melkein 9kk jälkeen itken ihmisen perään jota en enään edes oikeasti tuntenut? Ihmisen joka ei enään ollut mun elämässä moneen vuoteen. Miks se sattuu edelleen, niin paljon että kesken päivää saatan vain alkaa itkemään, vikka hetki aiemmin olin iloinen ja nauroin. Miks en edes pysty puhumaan kenellekkään asiasta. Kai osa syy on se etten haluu puhuu sellaselle joka ei tuntenut sitä.. voin pahoin niistä haukkuma nimistä mitä oon kuullut.. tuntuu et kaikki näki vaan ison ruiskuin, ihmisen sijaan.. Me ei nähty vuosiin mutta joskus harvoin se soitti mulle ja me puhuttiin tunteja ihan ku mikään ei ois muuttunu sitte peruskoulun jälkeen. Mä aina toivoin et se sais elämänsä raiteilleen, koska mä uskoin että siitä ois voinu tulla jotain suurta. Se oli niin aito se opetti mulle miten uskaltaa olla oma itteni. Mä toivon et mä oisin voinu olla sen tukena. Mä epäonnistuin kaverina.

Sen jälkeen kun kuulin asiasta en viikkoon voinut mennä kouluun. Ja ku kerroin maikalle asiasta, se oli vaan pikku juttu.. kerroin että mun peruskoulun paras kaveri joka oli mulle ku sisko, josta välitin vaikkei me enää puhuttu.. on tappanu ittensä. Ja se sivuutti sen niiku se ois pikkujuttu. Joo jokanen meistä kuolee joskus mutta mä itken jokasen vuoks jokasen jonka oon menettänyt. Oli se sitte mun perheen jäsen tai ihminen jonka olin tuntenut vaan pari viikkoa, mä suren. Mä suren edelleen. Enkä mä mahda sille mitään.