Yritän mutta se on vaikeaa.

Yritän jaksaa vaikka oikeasti haluisin vain luovuttaa.
Pää hajoo yritän silti pysyä pystyssä.
se hymy minkä näette ei ole oikea se on vain  maski.
maski jolla pääsen kiertämään kaiken.
viiltelyn olen saanut lopetettua ainakin melkein..
Se että en muista sen tapahtuneen ei tarkoita että se ei olisi tapahtunut.
En voi sivuuttaa sitä tosiasiaa etten ole ehjä.
etten ole yksinäinen..
Yksin on kamalaa elää mutta se ei tarkoita sitä että heittäityisin
suhteeseen noin vain vaikka tarvitsisin sitä läheisyyttä ja tukea mitä suhteessa saa.
En jaksa yrittää enään ja silti pakotan itseni heräämään aamulla hymyillen
ja menemään kouluun hymyillen ja kaikki luulee että olen ehjä.
On totta että olen näitten vuosin varrella vahvistunut muta se ei tarkoita sitä
etten voisi yhtäkkiä hajota miljooniksi palasiksi.
yritän jaksaa.

"Everything happens for a reason"

Sattuu en pysty tähän henki ei kulje
ehkä vain yksi
ehkä sitten kaikki on taas paremmin
vai onko?
oravan pyörässä
olen jumissa

ilman sinua
en tiedä minne mennä
Siivet selkään lennä
kohti korkeuksiin kurotan unelmiin
jos putoan otatko mut kii?
vai päästätkö vaan irti
sua rakastaisin silti
sä tiiät mitä mieltä oon 

sua rakastanu pitkään oon 

oon jääny loukkuun, onkaloon
meijä tapaaminen oli kohtaloo.
älä unohda minua

Aikaa kuluu ja mietin vieläkö sut nähdä saan?
Ikävä on kova sydämeen sattuu kyyneleet virtaa
hengittäminen on miltei mahdotonta
rakastan sinua.
Kun sanoin että haluan viettää loppuelämäni kanssasi tarkoitin sitä

Sinä olet se oikea minulle miksen pitänyt kovempaa kii?
miksen ikinä tee mitään oikein?

Lupaan muuttua

LUPAAN
en
vain
voi
elää
ilman sinua.

älä
älä unohda minua.

Menen makaamaan sängylleni makaamaan
Suljen silmäni ja koitan nukahtaa
Rinnassa yuntuu polte se sattuu
Niinkuin se kun otit kädestäni kiinni
Ei se ei sattunut fyysisesti vaan henkisesti
Se ajatus kuinka voit tehdä niin minulle
Haluan kuolla haluan pois täältä
En hae huomiota
Tämä on totta
En jaksa yrittää kun saan kuulla huutoa
en jaksa odottaa
Mutta on pakko
En voi tehdä sitä muille se olisi itsekästä
En halua satuttaa muita
Olen loppu
Yritän jaksaa mutta se ei onnistu
Minua väsyttää mutten saa unta äänet huutaa päässäni
Miksei ne voi vaijeta?
Ilman että minut pumpataan täyteen lääkkeitä?
En halua niitä!

Maa musertu jalkojeni alta kun luin ne sanat
"mä haluisin et sä lähtisit pois"
oli vaikea hengittää, todellisuus oli katoamassa silmistäni
olin lähellä paniikki kohtausta
mutta ehdin kasata itseni
pakkasin nopeasti jotain tavaroitani ja lähdin ulos
itkin monta tuntia 

ja kun pääsin vihdoin korsoon
join
ja yritin pitäää pään kasassa
sorruin siihen taas
en tiedä mitä tehdä
mitä nyt käy?
olemmeko me nyt ohi?
kaiken sen jälkeen
loppuuko kaikki nyt?
viimeinkin kun puhuin
viimeinkin kun sanoin että on paha olla.
onko tämä ohi?

Mä oon se joka odotaa hiljaa että joku tulee puhumaan mä oon se joka ei sano sanaakaan ennenkuin joku toinen aloittaa. Mä oon se joka odottaa että muut huomaa että olen paikalla.

Syy miks mä kirjotan tänne on se et mä oon aina se joika kuuntelee ku muilla on huolii mä oon se joka pysyy hiljaa ja sanoo et kaikki on okei. totuus on se et munki pitää saada puhuu joskus mäki tartten kuuntelijaa mut.. ei mul oo ketää joka kuuntelis. jos alotan puhumisen ihmiset häiriintyy. Mulle on sanottu et harva ihminen osaa kuunnella muita ja se on hyvä juttu et mä osaan kuunnella se on harvinaista ja et mä oon hyvä siin se tekee musta semmosen ihmisen johon voi luottaa. Mut mäkin tartten tukea mä haluun puhua vaikken osaakkaan.