Asking too much

En muista paljoakaan perjantaista,
mutta makaessani yksin sairaalassa.
yksin hämärässä.
Tunsin olevani vihdoin turvassa.
pahat äänet hiljenivät hiljalleen.

Hengitykseni rupesi tasaantumaan.
ympärilläni pimeni,
minä nukahdin,
vihdoin.

Avasin silmäni en näe mitään.
kuulen vain puhetta.
sinun puhetta.
Puhut rauhallisella äänellä.
ja yhtäkkiä huomaan olevani jossain,
ainut asia mitä näen on liukumäki.
Kävelen sen luokse ja huomaan lapun.
nostan lapun portailta,
ja rupean lukemaan
sen sisältämää tummanvihreää tekstiä.

Kävelen pois liukumäen luota
ja huomaan olevani lammella.
kuulen edelleen sinun äänesi,
mutta nyt kuulen myös oman ääneni.
Huomaan että nämä äänet,
joita olen kuullut ovat olleet muistoja.

Siihen menisi pitkään jos aikoisin kirjoittaa koko uneni
joten lopetan tähän.

kun heräsin kaikki hiljeni
ja huomaan somuksen..