Vanha trauma iskee.

Kun olin 1-2 luokalla mulle sattu vakivaltanen kohtaus. Ei mua satutettu tai muitakaa "ulkopuolosia" vaan 2 aikuista kännissä rupes tappelemaan. Oltiin siis veljenkaa kaverilla yötä jonka vanhemmat tuli kännisinä kotiin. Ennen ku ne oli tullu muistan ku me pelleiltii tän kaverin huoneessa tietokoneen äänitys ohjelmalla. Kaveri esitti uutisia ku minä ja mun veli tehtii epäilyttäviä tausta ääniä. Sitte mä en muista oliks tää ennen vai jälkeen sen tapahtuman mut muistan ku istuin siin rapussa (kerrostalossa ku asuivat) ja katoin ku tän kaverin äiti sano ei hätää me ollaa vaa juotu. Kummiski ne tuli kotiin aluks kaikki oli ihan okei ja yhtäkkii istuin hysteerisen kaverin vieressä ja sen verisen äitin vieressä. Muistan ku istuttii sängyllä jossa aijemmin valkoiset lakanat oli nyt punaiset verestä. Muistan sen ku mun veli oli menny rappuun. En muista ääniä en muista mitään muuta nään vain pätkiä. Mutta asiaan tänä vuonna oon huomannu et mulle on jääny tosta kokemuksesta traumat. Ekal kerral mun ex ja minä oltii oltu juomassa sitte mentii tän jätkä himaan kun seillä meni hermot en muista siitäkää paljoo mitää muutaku sen et se rupes hakkaamaan tuolilla ollutta kypärää. Muistan ku istuin sillo kyykyssä mahdollisimman kaukana ja itkin.. Eli mulle on jääny trauma agressiivisesista kännissä olevista miehistä ja nyt tänään huomasin et mulle on jääny toisellainenki trauma siitä.. Tänään siis mulle tooooooosi tärkee ihminen kolautti päänsä metalli tankoon. Nooh aluks me naurettiiki ja kaveri meni pesee suihkun alle päänsä ja sit ku katoin sitä haavaa vaikka se oliki n. 3cm pitunen ja kaveri oli kunnossa mun aivot ei kestäny mulle tuli flash backkinä sen mun kaverin äidin veriset kasvot. Mua alko pyörryttää ja lähin siit vessast olkkariin mul alko sumenee silmissä ja mun korvat meni lukkoon mulla pyöripäässä. Vasta ku mentii tän kaverinkaa bussi pysäkeille päin josta tän kaverin äiti tuli hakemaan nii mulla alko selvetä pää. Sitte ku olin hyvästelly tän pojan lähin kävelemää kotii kohti ja tajusin mistä tää johtu. Trauma.

ongelmia, pelottaa.

Mikä mussa on mietin miten pääsisin sairaalaan, mietin miten pääsisin sinne. Mä tykkään kivusta mä tykkään hoitaa haavat jotka tein mä tykkään olla sairas et voin hoitaa ne kuuntoon ja sairastuu uudestaan. Mä oon psyykkisesti sairas haluun hoitaa sen mut sit tavallaa en. Mä ajatelen miten voisin satuttaa itteeni. Tää ei oo huomion hakuu eikä avun pyyntö tää on vaa mun pään sisältöö. Mä mä tarviin apuu mut en haluu sisitä  mä tärisen pelosta. Et mä joku päivä meen liian pitkälle mul on jo valmiiks paljon arpia rystyset kipeet sun muut se miks mul on nilkat paskana ei johdu vanhoist nyrjähdyksist vaa katoltt alas hyppimiselt se miks en uskalla  sukeltaa edes  4metrii johtuu pelosta et yritän taas sil itaval itsemurhaa se miks mul on korkeenpaikan kammo johtuu siitä et oon meinannu hypätä korkeen parkkihallin katolta. Se miks pelkään et autot tai junat ajaa päälle johtuu siitä ett oon meinannu hypätä metron alle. Mut joka kerta jotain on tapahtunu etten oo tehny sitä. Nyt mua pelottaa en haluu tappaa itteeni...

Pinkkiä täynnä maailma..

Huomenna on siis roosanauhapäiväja mulle tosi tärkeen ihmisen kuolemasta 226 päivää :'( huomenna on tarkotus mennä hautausmaalle ja ostaa vuoden 2013 roosanauha... vähän pelottaa kun en siellä oo vielä käynyt ja pelkään että todellisuus hyökkää yhtäkkiä vielä kun se tuntuu vaan unelta.. noh huomiseen..

vaikea päätös

Okei mulla on tällä hetkellä vaikea päätös mä nimittäin aijon peruskoulun jälkeen muuttaa korsoon.. Mä oon tehny jo mun päätöksen enkä aijo enää muuttaa mieltäni.. Vaikeeta tästä tekee se että kaikki kaverit jää helsinkiin niinku mun kihlattu.. Noh siis sillonku asun korsossa me tullaa joka toinen vkl helsinkiin mut se ei helpota päätöstä tääl on kaikki mitä mä tartten ja haluun okei melkein kaikki.. Täält puuttuu mun rakas.. Mun rakkaat.. Tääl mul on paikka missä mä haluan asua tääl mul on rauhaa ja hälinää kavereita tääl mä voin rentoutuu ja päästellä höyryjä  mul on parempi elämä rennompaa vapauttavampaa ja ainaku tuun tänne en haluis pois ja ainaku meen helsinkiin paineet kasvaa ja mä tiiän etten voi hengähtää hetkekskään..

skitsofreniaa osa 1. :esitystä vai onko sittenkään?

mun suvussa liikkuu skitsofreniaa mun äidillä on se ja luultavasti myös mun veljellä. Mulla taas näkyy niitä joitain oireita. Mä oon täs parin vuoden ajan huoomannu et jos puen tietyt vaatteet käyttäydyn eri taval niinku käyttäydyn eri taval eri tilanteiski ja eri ihmisten kanssa mikä on musta aika outoa ja ihmeellistä koska perjaatteessa mä en sitä ite huomaa esim. Jos meen yhen kaverinkaa leirille ja leirillä tutustun toisiin ihmisiin ja niist tulee mun kavereita ja tää entuudesta tuttu kaveri on sanonukki kyseisel leirillä et "mile sä oot muuttunu. Sä et oo se sama mile jonka mä tunnen" tiedoksi mä en oo esittäjä en siis esitä ainakaa nii et tiedostasin asian. Eli mitä helkkarii :/

unihäiriö vai turvallisuuden tunteen puute?

Mä epäilen ja oon aika varmaki siitä että mulla on unihäiriö. Lääkärissä en siis ole käynyt koska unilääkkeet ei sinäänsä auttais asiaa kyllä niiden ansiosta nukahtasin helpommin mutta se vaikutus on liian pitkä jolloin en sit herää helposti. Mun on siis vaikee nukahtaa mutta jos saan nukahdettua herääminenki on vaikeeta olin sitte nukkunu liian pitkään tai liian vähän. Tosin herääminen ki on helpompaa jos mun veli tulee herättää.. Hassua sinänsä koska se ei sano mitää vaan tuijottaa. Nukahtamiseen mua helpottaa jos nukun mun kihlatun kanssa tai jos nukun samassa huoneessa kuin mun veli vaikka se jo nukkuiskin niin nukahdan helposti. Monestikki on käyny niin et jos meen omaa huoneesee nukkumaan enkä saa monen tunnin makaamisella unta siirryn olohuoneesee missä mun veli nukkuu sillon kun se on täällä, silloin nukahdan melkein samantien, mutta jos teen saman ilman että mun veli on siellä nukkumassa niin unta en saa. Onko tää siis turvallisuudenpuute vai phdas unihäiriö vai molempien sekoitus?

pakkomielle vai onko sittenkään

Mulla saattaa olla pakkomielle tai pikemminki se saattaa olla jo häiriö. Siis mul on ollu ihan pienestä pitäen ollu hirvee tarve hoitaa pienimmätkin haavat kunnolla ja monta kertaa että varmasti paranee siis mitää tekaistua vammaa ei missään tapauksessa ole ainoostaa jos esim nilkassa esiintyy vanhan nyrjähtämisen (nilkka taittu vuoden ajan n.90asteen kulmaan) takia särkyä tai kipua niin mun on laitettava tuki. Tai kun sillo melkee 3vuot sit tipuin ekankerran selkä tikkusuorana kasaanpainuen luultavasti meni selkä rangan "välilevyt" paskaks eikä oikeestaa vieläkää kunnol parantunu nii siihen tulee välil sellasii ihanan kipeit päivii ettei tiiä mitenpäin olla nii on mulla selänki hoitoon 2eri selkä tukee.
       Mulla on siis 3kiristys sidettä 3 liimapintasta tukisidettä 1tukiside 2 selkätukee rannetuki 2 nilkkatukee 2aluderm sidettä 3 normi harsosidettä jaa 3kylmägeeli pussii.
        Mulla taitaa olla pikkune hoito pakkomielle mut tää koskee vaa mua jos muil tulee jotain nii en reagoi sen ihmeellisemmin ku muutkaa vaa jos ittelläni o jotain. Ei muuuta

Miles.k. Kiittää ja Kuittaa, KK!