Kaikkinmenee tosi hyvin oon ilonen turhistakin asioista mutta sit on joitain asioita mitä en vaan psyykkaamisella saa muutettuu eli uni vitun häiriö sen takii oon missannu niin vitun paljon. Sen takii kusen koulun ja sen takii menetän joku päivä viel frendei ku pitäs nähä joku nii en saa unta mikä menee taas siihe et mul on. Kaks vaihto ehtoo ja molemmat on vaarallisii esim. Tilanne: klo on 7aamul ja klo16pitäs olla jossai ei kuulosta vaikeelta? Noh ottaen huomioon et oon maannu sängyssä silmät kii klo23-7 enkä oo nukahtanu vaik väsyttää noh se tarkottaa sitä et noin 8-9h tapaamiseen ja kaks vaihtoehtoo 1.jatkan yrittämistä ja nukahan 3-5h päästä tai 2. Valvon mikä tarkottaa sitä et väsyn vitusti paljon pahemmin ja oon tosi herkkä nukahtaa. Kuulostaa helpolt? 1vaihtoehdon ongelmaon se et lähestulkoon joka kerta se menee niin etten herää koska ylläri en herää herätyskelloihin (jota oli 30 tnä)täl taval melkee 9,5/10 yrityst failaa 2.vaihtoehto on pikkasen turvallisempi muttei idioottivarma suunnitelma  lähestulkoo 6/10 yrityst failaa. Sen jälkee ku oon failannu ja nukkunu yli sen tapaamisen n.2-3h yli herään paska halvaukseen ja pomppaan sängystä ja tajuun et oon liian myöhästä enää  ja no mitä tässä sit käy noh pääsin nukkumaan n. 4-5h jeeee ja nyt oon iha vitun väsyny ja en saa enää unta hyvä minä!

Kuulumiset

Mitäkö mulle kuuluu?
Noh Koiraa ei enää ole
eikä kohta miestäkään.
Mutta muuten kaikki asiat tuntuu olevan sairaan hyvin.
Koulu menee miten menee mutta kyllä mä sen saan suoritettua tavalla jos toisella.
Kaverisuhteet menee tosi hyvin
oon saanu paljon uusii kavereita
ja samalla pidettyä vanhatkin keverisuhteet kunnossa.
Paras kaveri asuu nykyään tosi lähellä ja muutenkin kaikki on hyvin.
Yritän päästä takaisin oman elämän hallintaan
mikä jokseenkin on vaikeaa mutta pienin askelin eteenpäin
niin kyllä se siitä.

kolmas päivä kun päätä särkee...
hellä särky silmientakana, ohimolla ja takaraivossa. vatsassa outo tunne, lihakset tuntuu olevan turta ja hengittäminen tuntuu työläältä. mulla on kuuma ja yhräkkiä on taas kylmä. Olo on levoton ja tuntuu siltä että on pakko liikkua. Silmät väsyy nopeesti ja naamalle on vaikea saada näkyviin mitään ilmettä. Särky on taas siirtynyt ohimolle.
Tämä pitkäaikainen makaaminen alkaa tuntua polvissa, viiltävää kipua ja särkyä. Nilkatkin alkaa olemaan huonossa hapessa,  selästä ja niskasta puhumattakaan. Mutta väsymys ottaa vallan ja pakotan itseni nukahtamaan. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta nyt en voi muuta kuin odottaa.
Odottaa että kaikki tämä on ohi.

olo on jostain syystä hirveä.
päätä särkee ja on kuuma rintaan puristaa, silmät on ihan sumeet ja muutenki tuntuu et kroppa on fyysisesti loppu. henkisesti oon levoton väsyny ja apaattinen mut samal oon helvetin onnellinen ja muutenki kaikki tuntuu menevän paremmin ku koskaan. hämmentää. tein tyynyist ja peitoista itelleni pesän koska sänky tuntuu liian tyhjältä oispa jo viikonloppu sillo kaikki on vaan paremmin ku millonkaan.

paljon kuolemaa niin lyhyessä ajassa, mikään ei ole mennyt suunnitelmien mukaisesti, mut
loppupeleissä asiat tuntuu loksahtavan taas kohdallen.
tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista.
uus vuos tekee tulojaan ja vihdoin tuntuu siltä että voin vihdoin alottaa kokonaan puhtaalta pöydältä asiat tuntuu vihdoin oikealta. toivottavasti tää ei pääty vielä pitkään aikaan

Tein sen taas.
Lopettaminen on vain niin vaikeeta.
Ahdistus voimistuu päiväpäivältä.
En taaskaan pysty syömään enkä nukkumaan.
Nestemäiset ruuat menee alas mutta en tunne nälkää joten miksi syödä jos ei ole nälkä?
Reiteen sattuu.
Miten voin olla näin heikko?
Sorruin ja nyt kaduttaa miksi olen näin typerä?

Mä itken..
Mä pystyn taas itkemään.
Se kuulostaa pikku jutulta mutta
Mulle se kn iso juttu.
Se tarkottaa sitä että mulla menee paremmin. Vaikka mua ahistaakin enkä saa nukuttuu kunnolla enkä syötyy se et mä itken on jotakn mihin en oo kyenny aikoihin ilman minkäänlaisa kohtauksia.
uleensä mun tila on menny ylös ja alas sitä mukaan kun mulla on ollu joku. Sillon mun tila on koholla ja sitten kun mut jätetään vajoon pohjalle. Nyt kun mulla ei vieläkään oo ketään ja pystyn itkemään ilman mitään kohtauksia on outoa. Mulla ei oo ketään mun paras kaveri asuu kaukana ja vietän suurimman osan ajasta yksin tekemättä mitään ja silti. Mä pystyn itkemään. Nyt te kuvittelette et tää johtuu lääkkeistä mut se on vaan osa syy koska mä tiedän ettei noi lääkkeet oikeastaan vaikuta muhun samallailla kaikki menee olin lääkkeillä tai ilman. Mutta tänään sain mun ensimmäisen tatuoinnin. Se ja tää aika mitä oon kuluttanu sängynpohjassa miettien on suurin syy miks pystyn taas itkemään.  En oikeen osaa selittää muuten kun siten että ennen tätä mun romahdusta mä aina yritin liikaa, mikä sai mut fyysisesti ja henkisesti uuvuksiin. Ennen, kun mulla oli romahdus piste makasin sängyssä ja käytin sen vähäisen energian vääriin ajatuksiin mikä sai mut vielä pahempaan kuntoon vaikka sillon mulla oli helpompaa kuin nytten. Nykyään oon tän osastohoidon jälkeen ruvennu miettimään uudelta kantilta koko maailmaa. Oon tutustunu itteeni paremmim esim. Nyt tiedän miks väsyn jos yritän olla isossa porukassa monta päivää putkeen se johtuu siitä et oon introvertti. Mä viihdyn yksin tai hyvin pienessä porukassa missä ei tarvii tehdä mitään. Vaikka mä nautinkin ajoittain isossa porukassa olemisesta niin ei se oo mun juttu. Tähän asti oon syyttäny itteeni kaikesta mutten koskaan oo oikeastaan myöntäny niitä omia virheitä en oo päässy siihen tilaan että oisin voinu antaa itelleni anteeksi ja oppia niistä. Mutta pikkuhiljaa tässä yksinäisyydessä oppii ajattelemaan uudelleen paremmin kaikkea jolloin myös oppii reagoimaan uudella tavalla. Mä en oo kunnossa mä  myönnän mä tuun romahtaa vielä moneen kertaan mutta tärkeintä on et aina ku romahdan nousen ylös voimakkaampana.
Kaiken tän sekavan tekstin keskellä kyyneleet valuu poskillani tälläkertaa helpotuksesta sillä aikaa kun kirjotin tätä surjn ja ahdistuksen kyyneleet on vaihtunu helpotuksen kyyneliin ja tähän on varmaan hyvä lopettaa ja koittaa mennä nukkumaan.