Joka ilta, istun yksin koneella, hiljaa. Kuunnellen musiikkia ja selaillen nettiä. Ja mitä pidempään siinä istun, yksin, pimeässä. Sitä syvemmin taas masennun. Musiikki tyyli vaihtuu, iloisesta surulliseen ja lopulta masentavaan, silloin avaan tumblr:in ja Re bloggaan ne kuvat mitkä vastaa tunnettani sillä hetkellä. Kuvia ja tekstejä viiltelystä, yksinäisyydestä, tuskasta, surusta ja lopulta itsemurhasta. Tahtoisin vain poistaa kaiken tuskan sisälläni. Yritän ja yritän, mutta kaikki mitä teen vain lievittää sitä kamalaa tunnetta hetkeksi.
Kaikki alkaa aina miettimisellä,
joka johtaa kyyneliin. yksin kyyneleet jatkaa valumistaan.
Kunnes saapuu kyynelille viiltojen kautta kaveri, veri. kyyneleet kuivuu,
tyttö istuu rauhallinen ja helpottunut ilme kasvoillaan ja jatkaa viiltojensa lisäämistä.
Kun tyttö viimein päättää lopettaa, hiljaisuus ja rauha valtaa huoneen, jonka lattiat ovat punaiset.
tyttö sai ylleen hetkellisen rauhan ja voi taas hengittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti