Oon näköjään jollain ihmeellä selviytynyt vuoden vaikka herttoniemessä ollessani kävikin mielessä hypätä sillalta autotielle, jäädä auton alle, ja hypätä metron alle ja kaikki samana päivänä.. eikä ollu eka kerta tänä vuonna ku tollaset ajatukset oli mielessä.. ehei.. eikä varmaan jää viimeiseksikään.. mä oon rikki.. eikä se ihminen jota raksatan taida huomata.. tai jos huomaa ei se taida ees yrittää tehä mitään.. mun paraskaveri yrittää sentää tehä jotain mikä tosin ei auta ku se vaa suuttuu jos kerron et oon taas viillelly. nyt se on kuusamossa ja soitin sille tos yks päivä se kysy mikä mul on noh vastasin vaa et oon vaa väsyny vaikka oikeesti sillähetkellä itkin mutten halunnu huolestuttaa sitä koska sillä oli hauskaa.. en haluu pilaa muiden päivii omal paskalla.. mä haluun vaa itkee jotai vasten mut aina ku nään jonku esitän et oon "ilonen" tai sit oon hiljanen enkä tee mitää seuraan vaa muita sit jos joku kysyy mikä on nii sanon vaa "oon vaa väsyny" sit hymyilen mut ei ei kukaan huomaa et se ei oo hymy koska kukaan ei tajuu kattoo syvälle mun silmiin mistä oikeesti näkee onko mulla kaikki kunnossa.. haluun et joku vois auttaa.. mut.. ainoo jolle voin puhuu kaiken sattuu olemaan (juuri mun tuurii) ihminen joka ei ymmärrä.. eikä voi auttaa.. näytin mun poikaystävälle.. huh toi kuulostaa kaukaselta.. nii näytin mun vatsaa mikä oli täynnä haavoja (67 jos tarkkoja ollaan) se meni vaa hiljaseks ja vaihto aihetta.. se ei halannu.. se ei sanonu mitää.. se ei tehny mitää.. muutaku vaihto aihetta ja käveli pois.. mä jäin yksin.. taas.. niinku aina..
I am nothing.
now that i have nothing
I resolve to be nothing
nothing to harm me,
nothing to gain
I resolve to be nothing
nothing..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti