VITTU

mä oon suuri pettymys kaikille jopa ittelleni mä vaan mokaan ja mokaan yhä uudelleen ja uudelleen. ja ainaku oon ottanu niskasta kii mut lytätää maahan.. ja jee taas yks masentunu ilta ja uneton yö sitähän mä oonki kaivannu.. eiks se riitä et kuulen miljoona saarnaa ja vittuilua samasta aiheesta? eeei vittu pitää saarnaa ja vittuilla lisää! Mitä kaikki ei tiedä mä oon iha HELVETIN herkkä ihminen joskus vaa saan pidettyy itteni kasassa ja peitettyy kaiken. mut aina se ei vaa vittu onnistu mä en pysty pitää itteeni kasassa jos mulle saarnataa miljoonatta kertaa samasta asiasta tai vittuillaan päivästä toiseen. mut sitä mun elämä on Pelkkää saarmaa ja vittuilua ja mitä itteensä vihaava itsetuhone paskianen sillon tekee? Laulaa ilosesti lumisateessa ja tekee lumienkeleitä? NO VITTU EI!! mä makaanmun huoneessa ja täytän pääni ajatuksilla esim.: "sä oot vitun iso pettymys" "Kui surkee oot ku mokaat aina kaiken?" "Mitä vittuu sä yrität esittää?" "Sul on päässä vikaa tapa ittes" "Mähaluun jäädä auton alle ja päästä sairaalaan kyl hautaki käy"
Oonko kunnossa ?!? NO VITTU EN OLE!! Mä vihaan tätä kaupunkii mä vihaan tätä maata Mä VITTU VIHAAN ITTEENI!!!!sä oot pettymys et mitään muuta..

peili..

Tuijotin peilikuvaani pitkään ja vain istuin. viha valtas koko mun kehon ja löin nyrkkini siihen. vihaan itteeni..

"päivässä voi helposti kulua kaksikin päivää
vai oliko se kolme
päivät sekoittuu toisiinsa
rämmin päivien läpin kun suolla
päivä päivältä vajoan yhä syvemmälle masennuksen suohon
kukaan ei kuule huutojani
huudan apua auttakaa minua minä putoan minä kuolen
te ette auta minua te sanotte kyllä sinä pärjäät kyllä sinä itse pääset ylös sieltä
otteeni heikkenee
otteeni elämästä en voi estää itseäni vajoamasta
suo ylettyy jo rintaan asti se ahdistaa
kukaan ei auta minua
olen yksin masennuksen suolla ja pahaa vauhtia vajoamassa
ei ole voimia nousta enää" ~http://saatananmulkku.blogspot.fi/

unta..

istuin luokkahuoneen perällä. Katsoin ulos ikkunasta, niin kuin aina..
ulkona oli kaunis talvi ilma. Aurinko paistoi, ja lumi kimalsi taijanomaisesti.
silti minusta tuntui kuin olisin ollut helvetissä, kunnes..
Näin sinut ulkona. Noisin ylös jotta näkisin paremmin.
Kävelit hitaasti. Aurinko paistoi kasvoillesi. Näytit enkeliltä.
kävelit jonkun luokse ja suutelit tätä..
Puristin käteni nyrkkiin. Kyyneleet silmissä huusin ja vajosin pimeyteen. En nähnyt muuta kuin sinut jonkun toisen kanssa.
Huudan ja Huudan mutten kuule.. Istun yksin pimeydessä ja kuulen äänesi mutten enää nää sinua, olet jossain kaukana.
Hiljalleen äänesi hiljenee..
istun verisellä lattialla..
katson käsiäni jotka on täynnä viiltoja..
nousen seisomaan.
veri valuu pitkin kättäni, samalla kuin kyyneleet vierii poskillani..
nostan katseeni ja näen tumman hahmon..
kävelen sitä kohti.
Pysähdyn hahmon eteen ja katson sen kasvoja..
ja hymyilen..
Sain viimein rauhan..

..

jos joku kysyy, mä vastaan oon kunnossa, mä oon vaa väsyny..
totuus on kuitenkin toinen.. se on aina ollu..
mä en oo kunnossa kukaan ei vaa huomaa..
mä en jaksa mä oon väsyny koko ajan..
mä haluisin taas saada elämästä kiinni mut se tuntuu mahottomalta..
Mä oon menettäny mun elämästä sen mikä piti mut kasassa..
Mikä autto mua jaksaa..
mä menetin sen..

Sen ajan kun en ajautunut masennukseen katoin narutoo 9h ja nyt ku lopetin kaikki paska vyöryy mun päälle kaikki se paska kasaantuu.. mua sattuu mä häluun jonku jolle puhuu. joo kyl niit on mut ei sellasta mitä tarviin.. mä tarviin ihmisen joka pystyy pitää mut pystyssä mul oli sellanen kunnes ajoin sen pois mun luota.. sitten sain uuden joka autto mua pysyy pystyssä mut se..  se jätti mut.. nyt mul ei oo enää ketään sellast joka sais mut pystyyn.. kaverit ei auta tarpeeks.. kaverit vaa saa mut pysyy polvillani etten ihan kokonaa kaadu maahan makaamaan.. mut mä haluisin pystyy taas seisoo ilman et huojun ja kaadun.. joka aamu nousen ylös horjahdellen ja aina kaadun ja kompuroin kunnes tulee yö jolloon vajoon taas alas.. mä en jaksa ilman tukee.. mä tarviin ihmisen joka pystyy selättää mun vihan mua itteeni kohtaan edes hetkeks etten vihais itteeni.. mut minkä sille voi ku oon tällänen luovuttaja..

Lupasin etten enää viiltele petin senkin lupauksen taas..
mä en vaan voi enkä pysty lopettaa
vaikka se ei tunnu enää miltään
vaikka se ei satu ollenkaan
en pysty lopettaa
mä oon epäonnistuja

mä mokaan aina kaiken

mä aina teen jotain väärin

mä teen liikaa virheitä

mä satutan muita

mä oon surkee ihminen

mä oon surkee tyttöystävä

mä oon surkee paraskaveri

mä oon surkee kaveri

mä oon surkee naapuri

mä oon surkee pikkusisko

mä oon surkee lapsi
mä oon vaa surkee

I'm nothing..
and now that I have nothing
I resolve to be nothing
nothing to harm me
nothing to gain
I resolve to be
Nothing..

kun kävelen hiljaa
katse kohti maata
yksinäistä tietä kuljen
tuskan sisimpääni suljen

saavun kotiin, ihan hiljaa
yksin istun, pitkin iltaa

mä syytän itteeni
ja itteäni vihaan

tunnen kuinka kyyneleet
valuu pitkin poskiani
sisimpäni huutaa
yrittää tuskaa purkaa

Jääkyynel valuu pitkin poskee
sanot et oon vahva, oon rohkee
toivon vaa ettet ois niin sokee
sisimmissä huudan, mua koskee

Miksi?
voisitko kertoa
olen rikki.
en halunnu erota

Rakastin sua
miks satutit mua
en haluu en
enää rakastua

En uskalla enää
se liikaa tuskaa tuottaa
en halua ketää
miten pystyn enää luottaa

kehenkää täällä
olin varomaton
leikin heikolla jäällä
nyt oon sanaton

Löytyykö enää
täältä ketää
joka sais mut herää
mä en jaksa enää elää

Mä haluun ikuisesti, vaan lepää
Mä en jaksa taas, uutta erää
Mä haluun lähtee, täält vetää
Mä en jaksa käyttää, enää terää

Mä en tiiä miten pystyn poistaa tän tunteen mä en tykkää täst mä haluisin repii sen pois mun sisältä mä en kestä tätä tunnetta :(

Mul oli tänää hauskaa mut mul on kokoajan sellanen tunne mun sisällä et sattuu mul on mun sisällä on puristava tunne mä en tykkää tästä mä haluun jonku mun viereen tukee mua..

Mä alan olla sairas. Mä en oo surullinen tällähetkellä mä oon neutraalil tuulel, mut silti..  mulla tuli ihan yhtäkkiä mieleen mä haluun viillellä.. Ei tunteita ei ihmeempää ajattelua vaan kolme pientä sanaa..

Mä en luota enää itseeni. Enkä vähään aikaa pysty luottaa jätkälle mun tunteita. Mä en uskalla rakastuu. Mä en uskalla.. Mä en haluu taas satuttaa ketään tai tulla satutetuks mun psyyke ei vaan kestäs sitä. Mä haluun läheisyyttä mä haluun huomioo mä tarviin sellasta tukea.. Mut en uskalla päästää ketää mun lähelle.. Mä haluun halata ja pussailla mut en halua satuttaa ketään..

gg wp

mä oon turta ja sekasin oon rikki mua sattuu mä en jaksa mä haluun pois mä en vaan jaksa.. Enää.. Viilsin ihoa mutta se ei satu läheskää nii paljon ku se mitä teit mulle oon henkisesti turta ja kärsin fyysisesti sen takia, se näkyy mun iholla muttei läheskään niin pahasti...

Normaalisti, ihminen itkee
Tai näyttää muuten vahvoja tunteita,
Mutta minä,
Minä en itke,
minä en huuda,
Minä en näytä mitään tunteita,
Muuta kuin tyyneyden,
Ilmeettömänä,
Viillän ihoni auki,
Toivoen että tuntisin kipua,
Mutta olen liian turta itkemään,
Olen liian syvällä,
Etten enää kykene,
Sitä näyttämään.

Kehoni hylkii ruokaa,
Yritän syödä,
Mutta joka haukulla,
Nielaiseminen vaikeutuu.
Päätäni särkee,
En ole syönyt kunnolla,
Pitkään aikaan.
En jaksa edes pelata enää,
Jaksan juuri ja juuri,
Herätä aamulla,
Ja mennä kouluun.
En thtoisi,
Mutta pakotan itseni,
Mutten tiedä,
miksi?

Olo suhteisiin verrattuna mul menee iha ok.. mun kaverit (2niistä) piristää mua koko ajan :) mut sit himassa.. Tää aamu alko sillä et mulle heti huudettiin siitä etten eilen vieny jkoiraa ulos enkä siivonnu rottien häkkiä koska nukahin pitkäst aikaa ilman lääkkeitä -_-'' en oo sitte toissa päivän jälkeen viillellykkään vaikka mun poikaystävä ei huomaa mua eikä puhu mulle ollenkaan :/ mä oon nyt ainaki hetkeks unohtannu mun EX jätkän mutta niin oli käyny ennenki ja sit taas murruin eli ootan innolla -_-' noh iha hyvä et nyt oon pirstyny kiitos Metukalle (enimmäkseen) ja Neealle :) Mä en ite nyt jaksa välittää ton mun jätkän käytöksestä. jos se ei haluu puhuu mulle nii ei sitten mä en vaan jaksa mul on muutenki masennus etten jaksais nyt masentuu lisää joten keskityn siihen mikä tekee mut iloseks eli Neea ja Matteus :)

NAUTTIKAA SIITÄ MITÄ ON, ÄLKÄÄ VÄLITTÄKÖ SIITÄ MIKÄ MASENTAA TEITÄ ENEMMÄ!!!

Ja muuten:

3 weeks, 1 hours, 15 minutes until ASSEMBLY!!!

Se kävelee mun ohi, mua ei ole. Se kohtelee mua ku ilmaa, mua ei ole. Se ei katso mua, mua ei ole. Se ei sano sanaakaan mulle, mua ei ole.. Jos mua ei ole mitä vielä teen täällä? Miksi olen täällä? Mä haluun pois haluun vaa juosta ja juosta nii pitkään ku vaan voi. Mä en jaksa mä haluun pois. Mua ei tarvita. Mua ei kaivata. Päästäkää mut pois mä en jaksa enää tätä! Oikeesti mua ei ole..

Nyt on parin päivän ajan tullu syötyy ja nukuttuu tosi huonosti..
Mä en vaan voi uskoo et häädin jonkun niin tärkeän ja rakkaan ihmisen mun elämästä. Nyt melkeempä 3kk jälkeen sattuu enemmän ja enemmän sitä kauemmin menee sitä rankempaa tää on. Mä odotan koulun alkuu et saisin vihdoin jotain muutaki ajateltavaaku ex ja kuinka idiootti olin ja kui kaipaan sitä ja kui ääliö olin ja kui rakastan sitä ja kui mokaan aina ja kui oon aina tällänen mokaaja.. Mä oon murtunut :[ mä kidutan itteeni mä kohtelen mun kehoa kaltoin rangaistakseni itseäni koska oon niin huono ihminen.. Mä en nyt jaksa kirjottaakkaan :[

Se on surullista miten tunnen tuskanne
 lukiessani teidän blogejanne
Se on surullista miten pystyn samaistumaan teihin.
se on surullista miten haluamne apua
ja kumminkin tiedämme ettei valtiolta sitä saa.
Sillä lääkärit määrää vain pillereitä ja ajan terapeutille.
Mutta onko se silloin hyvää elämää
 syödä päivästä toiseen lääkkeitä
 joiden sivuvaikutus on yleensä väsyttävä.
Ja vaikka terapeutilla on vaitiolovelvollisuus, kuinka moni uskaltaa kertoa tuntemattomalle ihmisille elämästään
Jos ei pysty edes läheisilleen?

Meistä jokainen tarvitsee itselleen ihmisen
jolle kertoa
Jolta pyytää apua.
Minulla oli sellainen,
 kunnes mokasin
ja ajoin hänet pois luotani..

Jos meitä on täällä näin monta
Jotka pystyy samaistumaaaan toiseen
Miksi emme sitten hae apua näiltä ihmisiltä
Jotka jo ymmärtää meidän tunteitamme
Toisaalta olisiko siinä sitten apua
Jos olemme kaikki rikki
Miten voisimme auttaa toisiamme?
siitäkin voi olla vaikka mitä mieltä
Mutta itse haluaisin tutustua ihmisiin,
Jotka samaistuisi minuun.
Siitä voisi sitten kunnolla ymmärtää
Etten ole oikeasti ainoa.
Vaikka sen tiedoistan
Ja tavallaan minun pitäisi jo tiedoistaa se.
Sillä koko perheeni on masentunut.
Ja vaikka perheeni on
En itse pysty puhumaan siitä heille.
Kyllä he kaikki sen tietävät.
Mutta siltikin
Puhuminen on vaikeaa
Se on aina ollut ihmisille vaikeaa.
Vaikkei sen pitäis.
Toinen ongelma on sitten se
ettei ihmiset osaa kuunnella.
jos ihminen on masentunut
Se ei välttämättä jaksa kuunnella
Varsinkaan jos tämä toinen
Selittää jostain "pienemmästä" ongelmastaan.
(ei sais vähätellä ongelmien suuruutta
sillä kaikki kestää erillailla asioita)
mutta silti meidän pitäisi oppia nämä kaksi asiaa.
1.puhua ja 2.Kuunnella

Mutta nyt en kirjota enempää.

vuoden ajan olin elossa henkisesti. Tietenkin oli hetkiä jolloin pari hassua "naarmua" sattui tulemaan. Mutta siihen että kestin vuoden ajan ilman mitään pahempaa masennusta johtui siitä yhdestä ja ainoasta ihmisestä jota rakastin.. Nyt kun erostamme on kulunut miltei 3kk tunnen vain vajoavani syvemmälle ja syvemmälle masennukseen ja se näkyykin jo mun ihossa.. Kun olen kotona äitini luona syöminenkin tuntuu miltei mahottomalta ja päivät vietän istuen omassa huoneessa tai koneella. Olen tämän mun ex kihlattuni jo monta kertaa puhunut mutta se vain pahentaa mun oloa kyllä se siis helpottaa sen hetken kunnes se mainitsee tyttöystävänsä nimen.. Onhan mullakin poikaystävä mutta sitä pidempää oon ollu senkaa yhessä sitä kaukasemmalta se meihän suhde musta tuntuu.. Mulla on siis hirveä masennus päällä mutta kaiken voi peittää hymyn alle.. Jee.. Ainoo ihminen jonka edessä se tekohymy ei toimi oli mun ex kihlattu.. Ja sitä ei oo enää.. Tää on niin klisee mut sanon silti koska ei kiinnosta mut meijänhän piti olla yhdessä viel monta vuotta.. Mä rakastan sitä enemmän ku mitään vieläkin.. Ja kyllä rakastan tai siis luulen ainakin rakastavani mun nykyistä poikaystävää mut rakastan silti mun exää enemmän ja se on pikkuinen ongelma.. Mä vihaan itteäni ja syytän itteäni kaikesta. Miksi oi miksi en voinut olla aseksuaali?? Olisi paaaljon helpompaa. En olis varmaan peittäny mun ihoa näillä arvilla ja haavoilla enkä olisi masentunut tai tuskin olisin.. Ja jos en olis eronnu mä tuskin olisin nytkään näin rikki ja turtunut mutta minkäs sille teen ku mokasin kaiken niinkuin aina.. Hyvä milena hyvä sisko teit taas kaiken niinkuin pitääkin.. -_-     mä en jaksa mä en oo huomion hakia mua suoraansanoen ei kiinnosta jos joku lukee nää vaikka sitte joku koulust koska kiusaamiseen oon jo tottunu ja se ei suoraansanoen enää tunnu miltään kaiken tän muun paskan maailman ympärillä. Kiusaaminen tuntuu mulla nykyää samalta ku sokeri murkku yrittäs purra hah ne kusipäät ei saa tehtyy mulle enää mitää haittaa. Onneks pääsen vihdoin pois koulusta ja voin muuttaa tänne missä mulla ei oo mitää kavereita paitsi mun iso broidi ja sen kaverit eli mul tulee olee asiat aik pirun paljon paremmin tai nii ainaki luulen nii.. Jätän mun poikaystävän ja parhaan kaverin kyl helsinkiin mut jos oon poissa mulle tärkeitten ihmisten luota nii luultavasti en voi niit sen enempää satuttaa ku se lähtö sattuu.. No siis enhä mä muuta hirveen kauas mut tarpeeks.. Mä oon hyppiny iha sikana tän tekstin kanssa mut iha sama.. Uusvuos yö oliki sitte jännä pohkees kolme 1cm levyst viiltoo jalassa kaulassa pari ihanaa "naarmua" ja pillereitä menasin vetää.. Elikkä hyvää uuttavuotta tein melkeen itsarin have a nice day! Mutta miksi sitten en tehnyt? Ystäväni joa oli mun vieressä nukkumassa ja itse en ainakaan tykkäisi hyvää herätä ruumiin vierestä.. Jei onneksi olkoon piddensit juuri tätä mitätöntä elämääni... Thanks a lot.. -_- jep mä meen ny tuijottaa seinää enhä mä muuta enää teekkää...

some shit, i think.

Every time I see him. I remember all the moments when I was bitch. I blame myself every day about every thing I do. I feel like a total failure. Because I am. I think he has forgive me but I'm not. I will never forgive myself. I just can't. My friend say that i'm strong person but i'm not. I'm weak. I'm nothing. I'm just one girl who try to survive in this horrible world.

I'm a bad person. I always do something wrong. And then i bleme myself. If karma is real thing, why is she always haunting me? Am I such a bad person? Do I really deserve all this? Answer to that, is simple.. Yes. I do deserve all this cause I am bitch. I am that kind of person that hurts others when I'm feeling bad.

Always when I'm sad, angry, numb or depressed, I make everyone feel it. I say things that hurts others feelings and i don't really give a shit.

I'm a bitch and no one should be with me. Cause I don't deserve it. I don't deserve to be with someone who love me or even like me, cause I'm that kind of person that hurts. And i don't wanna hurt some one that I love or is important to me. Cause they don't deserve it. I should be alone then I wouldn't be able to hurt anyone, anymore.

I wanna disappear..

PS. Sorry for bad english. It was just 8.