perjantai 3. tammikuuta 2014

vuoden ajan olin elossa henkisesti. Tietenkin oli hetkiä jolloin pari hassua "naarmua" sattui tulemaan. Mutta siihen että kestin vuoden ajan ilman mitään pahempaa masennusta johtui siitä yhdestä ja ainoasta ihmisestä jota rakastin.. Nyt kun erostamme on kulunut miltei 3kk tunnen vain vajoavani syvemmälle ja syvemmälle masennukseen ja se näkyykin jo mun ihossa.. Kun olen kotona äitini luona syöminenkin tuntuu miltei mahottomalta ja päivät vietän istuen omassa huoneessa tai koneella. Olen tämän mun ex kihlattuni jo monta kertaa puhunut mutta se vain pahentaa mun oloa kyllä se siis helpottaa sen hetken kunnes se mainitsee tyttöystävänsä nimen.. Onhan mullakin poikaystävä mutta sitä pidempää oon ollu senkaa yhessä sitä kaukasemmalta se meihän suhde musta tuntuu.. Mulla on siis hirveä masennus päällä mutta kaiken voi peittää hymyn alle.. Jee.. Ainoo ihminen jonka edessä se tekohymy ei toimi oli mun ex kihlattu.. Ja sitä ei oo enää.. Tää on niin klisee mut sanon silti koska ei kiinnosta mut meijänhän piti olla yhdessä viel monta vuotta.. Mä rakastan sitä enemmän ku mitään vieläkin.. Ja kyllä rakastan tai siis luulen ainakin rakastavani mun nykyistä poikaystävää mut rakastan silti mun exää enemmän ja se on pikkuinen ongelma.. Mä vihaan itteäni ja syytän itteäni kaikesta. Miksi oi miksi en voinut olla aseksuaali?? Olisi paaaljon helpompaa. En olis varmaan peittäny mun ihoa näillä arvilla ja haavoilla enkä olisi masentunut tai tuskin olisin.. Ja jos en olis eronnu mä tuskin olisin nytkään näin rikki ja turtunut mutta minkäs sille teen ku mokasin kaiken niinkuin aina.. Hyvä milena hyvä sisko teit taas kaiken niinkuin pitääkin.. -_-     mä en jaksa mä en oo huomion hakia mua suoraansanoen ei kiinnosta jos joku lukee nää vaikka sitte joku koulust koska kiusaamiseen oon jo tottunu ja se ei suoraansanoen enää tunnu miltään kaiken tän muun paskan maailman ympärillä. Kiusaaminen tuntuu mulla nykyää samalta ku sokeri murkku yrittäs purra hah ne kusipäät ei saa tehtyy mulle enää mitää haittaa. Onneks pääsen vihdoin pois koulusta ja voin muuttaa tänne missä mulla ei oo mitää kavereita paitsi mun iso broidi ja sen kaverit eli mul tulee olee asiat aik pirun paljon paremmin tai nii ainaki luulen nii.. Jätän mun poikaystävän ja parhaan kaverin kyl helsinkiin mut jos oon poissa mulle tärkeitten ihmisten luota nii luultavasti en voi niit sen enempää satuttaa ku se lähtö sattuu.. No siis enhä mä muuta hirveen kauas mut tarpeeks.. Mä oon hyppiny iha sikana tän tekstin kanssa mut iha sama.. Uusvuos yö oliki sitte jännä pohkees kolme 1cm levyst viiltoo jalassa kaulassa pari ihanaa "naarmua" ja pillereitä menasin vetää.. Elikkä hyvää uuttavuotta tein melkeen itsarin have a nice day! Mutta miksi sitten en tehnyt? Ystäväni joa oli mun vieressä nukkumassa ja itse en ainakaan tykkäisi hyvää herätä ruumiin vierestä.. Jei onneksi olkoon piddensit juuri tätä mitätöntä elämääni... Thanks a lot.. -_- jep mä meen ny tuijottaa seinää enhä mä muuta enää teekkää...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti